Juhannusmuistoja: Hoijakkaa, koskenlaskua ja vitosen lavatanssit

Sota-aikana tanssi taukosi, muistelee Haapavedellä nuoruusajan juhannuksia viettänyt Elma Saario. Sirkka Kotasaari veneili vauhdikkaasti Oulujoen tyrskyissä.

juhannus
Naiset keräävät kukkia juhannustaikoihin.
Etenkin naiset ovat keränneet kukkia tehdäkseen juhannustaikoja.Yle Kuvapalvelu

– Se oli pienoinen lava ojan lähellä. Muistaakseni piti aina maksaa vitonen kun meni tanssimaan, Sirkka Kotasaari muistelee juhannustansseja Muhoksen Junninojalla.

Sadan ikävuoden rajapyykkiä lähentelevä nainen vaikuttaa olleen nuoruudessaan sekä innokas tanssija että huimapäinen vesipeto.

Oulujärvestä Perämereen virtaavan jokiuoma padottiin, kun voimalaitosrakentaminen alkoi 1940-luvulla. Sitä ennen, esimerkiksi 1920-luvulla koskenlasku 107 kilometriä pitkän Oulujoen tyrskyissä oli yksi Suomen matkailun vetonauloista. Kotasaarelle se oli myös juhannushupia.

– Olen minä laskenut sen kosken veneellä. Sitä mentiin ensin Utajärvelle ja sieltä lähdettiin laskemaan.

Kerran näytti jo, että matka vie vauhdilla karikkoon.

– Oli se melko hommaa. Kyllä pelotti, Kotasaari sanoo.

Elma Saario muistelee Haapavedellä vietettyä juhannusta.

– Pääsin ripille sinä juhannuksena. Juhannusjuusto keitettiin yöllä. Se oli sitä sota-aikaa. Silloin ei tanssittu.

Väinö Sillanpää muistaa lämmöllä juhannushoijakan tarjoamaa kyytiä. Laitteessa oli A-pylväät molemmin puolin, ja aisa ylhäällä ja jousitettu lava, johon mahtui kaksi matkustajaa. Lapsia ei päästetty kyytiin, sillä kyyti oli liian hurjaa.

– Aina sai potkaista maasta vauhtia ja sitten huutaa, kun se pääsi ylös, Sillanpää hymyilee.