1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tuohimalkakatto syntyy luonnontarpeista tänäkin päivänä

Pärekatot koristavat maisemia useissa kylissä ja pitäjissä, jopa kaupungeissa. Mutta päreen edeltäjään, tuohimalkakattoon, ei helposti törmää. Puolangan Tiaisen torppa saa uuden tuohimalkakaton suojakseen, jotta rakennusperinne pysyisi elossa.

Kuva: Metsähallitus

Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden erikoissuunnittelija Päivi Tervosen mukaan tuohimalkakatto on vanhimpia Kainuussa käytettyjä rakennusten kattamistyyppejä.

– Toki jos mennään ihan esihistorian aikaan, niin alkeellinen kattorakennelma on saatu aikaan risuista, kivistä ja tuohesta. Tuohenmalkakatossa raaka-aineena on koivuntuohi, painopuut ja usein myös kivet. Tuohomalkakatossa olennaisinta on se, ettei sitä varten tarvita välttämättä yhtään ainoaan naulaa. Kyseessä on siis katto, joka syntyy ilman rautakaupan tuotteita ja on pitkä ikäinen, Tervonen kuvailee.

Tuohimalkakaton valmistaminen loppui vähitellen pärekattojen yleistyessä. Tervonen kertoo tuohimalkakaton olleen aikanaan kuitenkin hyvin yleinen kattotyyppi.

– Sitä käytettiin asuinrakennuksissa, savupirteissä, aitoissa, ladoissa. Kyseessä oli vakiintunut kattamismuoto ennen pärettä.

Siinä missä pärettä käytetään vielä nykyaikana jossain määrin kattotarpeissa, on tuohimalkakaton rakentaminen loppunut melkein kokonaan. Tämän myötä myös ehjät katot ovat miltei kokonaan kadonneet.

– Kainuussa ehjät tuohimalkakatot on laskettavissa yhden käden sormin. Jos joku tietää enemmän, hyvä niin. Työtapa on kuitenkin varsin vaativa ja työläs, mutta on hyvä että museo- ja suojelukohteissa näitä kunnostetaan, koska se jättää perinteen elämään. Muuten nämä vanhat tavat vain katoaisivat pois.

Kuva: Metsähallitus

Puolangan Tiaisen torppa (siirryt toiseen palveluun) on yksi kohde, joka saa jälleen kesällä 2014 ylleen uuden tuohimalkakaton.

– Tuohi on hyvin pitkä ikäinen kattomateriaali, se siellä pärjää, mutta malkapuut joudutaan aika ajoin vaihtamaan, Päivi Tervonen kertoo.

Rakennusperintö piilottelee usein näkymättömissä

Metsähallituksen rakennus- ja kulttuuriympäristökohteet sijaitsevat tavallisesti kaukana ihmisasutuksesta.

– Kyse on niin sanotusti eräkohteista. Sieltä saattaa löytyä hyvinkin harvinaisia rakennuksia tai rakenteita, esimerkiksi tätä tuohimaltakattoa, puukkopärettä tai säröslautaa. Rakennukset eivät välttämättä ole hirvittävän hyvässä kunnossa, mutta merkkejä niistä voi löytyä, kertoo erikoissuunnittelija Päivi Tervonen.

Sieltä saattaa löytyä hyvinkin harvinaisia rakennuksia tai rakenteita, esimerkiksi tätä tuohimaltakattoa, puukkopärettä tai säröslautaa.

Päivi Tervonen

Metsähallituksen kohteisiin kuuluu muun muassa torppia, eräkämppiä, uittokämppiä ja mereltä löytyy luotsirakennuksia.

– Jos pohditaan tällaista pohjois-suomalaista ja kainuulaista rakennusperinnettä, niin sen hienoudet liittyvät siihen, että vanhat rakennustekniikat ovat säilyneet. Kainuulaiset vesimyllyt ovat yksi esimerkki siitä, että alueella harrastettiin pitkään jauhatusta puromyllyissä. Käyttäminen on säästänyt rakennuksia pidempään kuin muualla.

Euroopan alueella vietetään vuosittain kulttuuriympäristöpäivää, jonka teemana tänä vuonna on Näkymätön kulttuuriympäristö. Päivi Tervosen mukaan näkymättömällä tarkoitetaan silmiltä piiloon jäävää.

– Esimerkiksi Puolangan Tiaisen torppa sijaitsee metsän kätköissä, omassa rauhassaan. Näkymätön kulttuuriympäristö voi olla myös hieno muinaismuistokohde, jota me emme kulkiessamme välttämättä osaa havaita, kuten esimerkiksi kivikautinen asuinpaikka tai peuranpyyntikuoppa. Kerrottuna ja opastettuna maisema alkaa elämään aivan uudella tavalla, kun ajattelet, että näillä paikoilla on voitu asua jo mahdollisesti 6000 vuotta sitten. Tällaisista kohteista kerrotaan mielellään tänä vuonna.