Pitkospuut liian kalliita – kivituhkapolut yleistyvät kansallispuistoissakin

Kalliit pitkospuut korvataan kansallispuistoissa yhä useammin sorapoluilla. Kilometri pitkospuuta maksaa yhtä paljon kuin sama matka metsäautotietä.

luonto
Riisitunturilla kokeillaan kivituhkapolkua myös suolle rakennettuna.
Riisitunturilla kokeillaan kivituhkapolkua myös suon päälle rakennettuna.Heli Mansikka / Yle

Metsähallitus on kokeillut kansallispuistoissa eri menetelmiä, joilla paljon käytetyistä poluista tehdään helppokulkuisia ja halpahoitoisia.

Perinteisesti esimerkiksi soiden ja muiden kosteiden paikkojen yli on rakennettu pitkospuita, mutta nyt niille etsitään vaihtoehtoja.

Syynä on raha. Pitkospuut ovat lyhytikäisiä ja kalliita rakentaa, sanoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Tapani Eskola.

– Luonnonpuusta valmistetut pitkospuut kestävät suunnilleen 10–15 vuotta. Pitkosten rakentaminen on yhtä kallista kuin metsäautotien rakentaminen eli 20 000–25 000 euroa kilometriltä.

Metsähallituksella on hoidettavanaan noin 500 kilometriä pitkospuita.

– Joudumme miettimään, millä pitkospuuverkostoa pystytään pitämään yllä.

Kivituhkapolku ylittää suonkin

Posiolla Riisitunturin kansallispuistossa on pari vuotta sitten kunnostetttu Riisitunturin kiertävä reilun 4 kilometrin reitti. Reitti halkoo myös alueelle tyyppillisiä rinnesoita.

Polku on kokonaisuudessaan kestävöity mustalla kivituhkalla ja murskeella. Suon ylityksissä on jouduttu käyttämään suodatinkangasta ja salaojitusta.

Riisitunturin polku maksoi Eskolan mukaan noin 10 000 euroa kilometriltä. Kivennäisaineella tehtyä polkua ei tarvitse uusia 15 vuoden kuluttua.

Ihmiset pysyvät polulla ja se ei lähde laajenemaan.

Tapani Eskola

Eskola pitää Riisitunturin kokeilua hyvänä.

– Polku oli hyvin kulunut ennen kestävöimistä. Nyt kun sitä on hyvä kävellä, ihmiset pysyvät polulla eikä se lähde laajenemaan.

Suosituimpia päiväreittejä on paranneltu murskeella myös esimerkiksi Oulangalla ja Helvetinjärven kansallispuistossa Ruovedellä.

Kokeilussa terästä, kestopuuta ja muoviakin

Kansallispuistoissa kokeillaan laajasti eri materiaaleja. Kokeilussa on mm. kyllästetystä puusta, komposiitista ja muovista valmistettuja pitkoksia.

Myös teräs tekee tuloaan. Esimerkiksi Pallaksella kokeillaan harjateräksestä hitsattuja pitkoksia, Oulangalla ja Nuuksiossa testataan teräksisiä portaita.

Pirkanmaan kansallispuistoissa työskentelevä erikoissuunnittelija Rami Tuominiemi totetaa, että millekään materiaalille ei kannata sanoa ei koskaan.

– Kokeilujen suhteen me olemme olleet hyvinkin vapaamielisiä siinä suhteessa, etukäteen ei ole suljettu kauheasti pois. Muovipitkostakin löytyy jostain.

Pitkospuita ei hylätä kokonaan

Huoltokustannuksia voidaan pienentää myös vetämällä reitit niin, että pitkoksia ei tarvita ja polun pohja kestää.

Pitkospuitakaan ei silti hylätä kokonaan, vakuuttaa Tapani Eskola.

– On paikkoja, joista tiedetään, että ihmiset tulevat nimenomaan kävelemään pitkospuilla.

Metsähallitus tasapainottelee ratkaisuissaan talouden, ihmisten toiveiden ja luonnon kulumisen välillä.

– Meillä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät enää luonnonpoluille mene. Jos ei olisi kestävöityjä polkuja, monet eivät pääsisi luontoon lainkaan.

– Jos taas käyttö on kovaa, luonto ei kestä ja tulee rumaa jälkeä. Toisaalta luonnosta lähdetään hakemaan luontokokemusta, joten joudutaan tasapainoilemaan.