Suomi hakee laiskasti EU-tukea

Valtiontalouden tarkastusviraston mielestä Suomi voisi hakea aktiivisemmin rakennetukea irtisanotuille työntekijöille. Ylelle antamissaan vastauksissa viranomaiset ministeriössä ja VTV:ssä vaikuttivat olevan erimielisiä siitä, missä tilanteessa unionin niin sanottua globalisaatiorahaa voisi hakea. Jäsenmaiden vertailussa Suomi on kuitenkin parempaa keskitasoa.

Kotimaa
Grafiikka Eu:n globalisaatiorahaston tuensaajista.
Ilkka Kemppinen / Yle Uutisgrafiikka

Euroopan unionin globalisaatiorahasto perustettiin 2007 tukemaan irtisanottuja työntekijöitä äkillisten irtisanomisten yhteydessä. Käytännössä rahasto tarjoaa 60 % rahoitusta työllistymistä tukeviin toimiin, kuten koulutukseen, itsensä työllistämiseen ja työnvälitykseen.

Viimeisimpänä Suomi haki tukea STX:n Rauman telakalta irtisanotuille työntekijöille kesäkuun alkupuolella. Hakemuksen myötä Suomen rahastosta 8 vuodessa saama tukipotti noussee noin 20 miljoonaan euroon.

Samaan aikaan Suomi on kuitenkin myös rahoittanut rahastoa noin kymmenellä miljoonalla. Kärkkäimmät hakijat, kuten Tanska ja Irlanti, ovat hyötyneet globalisaatiorahoista moninkertaisesti

Valtiontalouden tarkastusvirasto kritisoi virkamiehiä siitä, että Suomi hakijana tulkitsee kelpoisuusehtoja tiukemmin kuin komissio. Esimerkiksi Itävalta on saanut tukea pienimmillään 74 irtisanotulle. Espanja taas on hakenut tukea laajoille toimialoille, muun muassa tekstiiliteollisuudelle. Suomi sen sijaan on lähettänyt hakemuksia ainoastaan tapauksissa, joissa yhdessä yrityksessä on ollut lyhyessä ajassa yli 500 irtisanottua. VTV:n mielestä rahaston säännöt ovat paljon tätä löysemmät.

– Muualla Euroopassa on tapauksia, joissa esimerkiksi saman maantieteellsien suuralueen yrityksistä on koottu yksi yhteinen hanke. Näitä yrityksiä on saattanut olla 200 ja irtisanottuja vaikkapa 1 000 henkeä, sanoo johtava tuloksellisuustarkastaja Markku Pottonen Valtiotalouden tarkastusvirastosta.

Asetus jättää tulkinnanvaraa

Globalisaatiorahastosta annetun asetuksen (siirryt toiseen palveluun) (4.artikla) mukaan tukea voi hakea kolmesta syystä. Ensinnäkin rahaa voi saada, jos yhdessä yrityksessä irtisanotaan neljän kuukauden aikana 500 henkeä tai enemmän. Toinen syy on se, jos yhdeksän kuukauden aikana irtisanotaan samalla toimialalla 500 henkeä samalla maantieteellisellä suuralueella_._ Kolmanneksi rahaa voi saada, jos hakemus on "kansallisesti merkittävä" ja tuella on suuri merkitys alueen työllisyyteen ja talouteen.

Määritelmät toimialasta ja suuralueesta ovat hyvin väljät. Käytännössä toimialaksi käy vaikka majoitus, ravitsemistoiminta tai paperinvalmistus. Suuralueiksi taas käyvät joko Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi tai Pohjois-Suomi.

Tähän mennessä Suomi on hakenut rahaa Nokian, Perloksen ja viimeisimpänä STX:n massairtisanomisten yhteydessä. Toimialakohtaisia tai "kansallisesti merkittäviä" hakemuksia ei ole tehty.

Hakemusten jättämisestä vastaa viime kädessä työ- ja elinkeinoministeriö. Ministeriön mukaan Suomella ei ole ollut muita mahdollisuuksia hakemusten jättämiseen. Muistakin tapauksista on neuvoteltu, mutta rahaston ehdot eivät ole täyttyneet. Ne ovat siis tippuneet komission ja ministeriön alustavissa tunnusteluissa, ennen virallisen hakemuksen jättämistä.

– Suomi on yrittänyt hakea myös muihin tapauksiin kuin mitä ollaan saatu, muun muassa Stora Enson irtisanomisiin. Silloin tuli vastaan aikajänne, sillä yrityksen irtisanomiset olivat liian pitkältä ajalta, kertoo neuvotteleva virkamies Outi Viljamaa työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto ei selitystä niele. Markku Pottosen mukaan hakemusten suunnittelussa pitäisi olla ketterämpi ja innovatiivisempi.

– Olen ollut itsekin toistakymmentä vuotta EU:n virkamiehenä ja tiedän, että neuvottelut komission kanssa vaativat tietynlaista mielenlaatua ja sitkeyttä. Jos välimeren maista oleva virkamies sanoo ei, se ei välttämättä tarkoita "ei" vaan sitä, että aloitetaan keskustelut, Pottonen sanoo.

– Tässä kaipaisi laajempaa ideointia ja ajattelua. Olisi syytä esimerkiksi katsoa, löytyykö vakkapa 250 pienen rakennusyrityksen irtisanomisia koko Itä- tai Länsi-Suomen alueelta ja miettiä, millainen koulutus- ja työllistämishanke alueelle olisi mahdollista rakentaa.

Kritisoitu globalisaatiorahasto

Suomessa globalisaatiorahaston alikäytöstä huomautettiin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä (siirryt toiseen palveluun). Tuolloin todettiin, että vuosille 2007-2011 mahtui Suomelta vain yksi hakemus, jonka vuoksi valiokunta kehotti ministeriötä "aktiiviseen toimintaan ja hyödyntämään globalisaatiorahaston tukia mahdollisimman kattavasti kaikissa rahoitusehdot täyttävissä tilanteissa". Sen jälkeen ministeriö on terästäytynyt ainakin Nokian ja STX:n kohdalla.

Pottosen mukaan nykyiselläänkään Suomella ei ole tahtoa käyttää rahastoa niin kuin sitä on mahdollista käyttää. – Me olemme EU:n budjetissa nettomaksaja. Kun tällainen rahoitusmuoto on olemassa, niin ainakin pitäisi olla tietoinen päätös siitä, käytetäänkö sitä vai eikö sitä käytetä. Jos Suomi haluaa hyötyä EU:sta enemmän taloudellisesti, tämä on yksi työkalu siihen.

Globalisaatiorahasto itsessään on herättänyt tunteita jäsenmaissa. Viime ohjelmakaudella 2007-2013 rahaa oli varauduttu jakamaan seitsemän kertaa enemmän kuin sitä lopulta jaettiin. Kuitenkin noin sadasta hakemuksesta hylättiin vain yksi. Osa suunnitelluista hakemuksista on tosin voinut tippua jo ennen hakemuksen jättämistä, mikäli komission virkamiehet eivät ole niitä hakukelpoisiksi katsoneet.

Heikon menekin vuoksi rahoitusvaraus tiputettiin uudelle ohjelmakaudelle 500 miljoonasta 150 miljoonaan per vuosi. Viime vuoden loppuun mennessä jopa kahdeksan jäsenmaata ei ollut koskaan jättänyt yhtään hakemusta. Suurista joukossa on Iso-Britannia. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ehdotti viimevuotisessa raportissaan, että globalisaatiorahasto nykymuodossaan lakkautettaisiin, koska jäsenmaat eivät ole halukkaita käytämään sitä. Euroopan parlamentti kuitenkin päätti viime joulukuussa jatkaa rahoitusta myös ohjelmakauden 2014-2020.

Tilintarkastustuomioistuimen jäsen Ville Itälän mukaan globalisaatiorahaston ongelmana on heikon käyttöasteen lisäksi se, että valvonnassa on suuria puutteita.

– Suurin epäkohta järjestelmässä on se, että sitä käytetään runsaasti tulotukena. Siihenhän tätä ei ole missään nimessä tarkoitettu, että tuella korvattaisiin kansallista työttömyysturvaa. Rahaston on tarkoitus tukea toimenpiteitä, jotka auttavat irtisanottuja palaamaan työmarkkinoille, ei antaa lisärahoitusta valtioiden budjetteihin, Itälä sanoo.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa tukimiljoonista oli pahimmillaan jopa yli 70 % käytetty suoraan tulonsiirtona. Kertomuksessa huomautettiin myös, että tukien vaikuttavuutta mitattiin huonosti. Käytännössä on siis vaikea arvioida, miten paljon tuista on ollut hyötyä ja kuinka suuri osa tukitoimista on todellisuudessa ollut sellaista, jotka jäsenmaat olisivat tehneet joka tapauksessa.