Auttajat taistelevat ebolavirusta vastaan Länsi-Afrikassa – "Yllättävän paljon on asian kieltämistä"

Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa leviävä ebola-epidemia on vaatinut jo liki 400 ihmisen hengen. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti perjantaina myös muita Länsi-Afrikan valtioita epidemian laajenemisesta. Suomalaisen avustustyöntekijän mukaan tärkeintä on, että paikalliset asukkaat saadaan luottamaan ebolaa koskevaan tietoon.

Ulkomaat
h_51343627.jpg
Unicefin avustustyöntekijä jakoi tietoa ebolatartuntojen estämisestä Lofan maakunnassa Liberiassa huhtikuussa 2014.Ahmed Jallanzo / EPA

Länsi-Afrikan ebola-epidemia ei näy Liberian pääkaupungin Monrovian katukuvassa, kertoo alueella toimiva Punaisen Ristin työntekijä Heidi Isohanni. Noin miljoonan asukkaan kaupungissa käydään töissä, syömässä ja torilla kuten ennenkin.

– Mutta kyllähän ebola on kaikkien huulilla. Siitä puhutaan todella paljon, Isohanni sanoo.

Isohanni on ollut Liberiassa noin kahden viikon ajan. Hän kertoo, että epidemian vaikutus näkyy selkeimmin pohjoisessa Lofan maakunnassa, missä on havaittu suurin osa Liberian ebolatartunnoista. Alueen asukkaat ovat luopuneet toistensa kättelystä, joka normaalioloissa kuuluu olennaisesti paikalliseen kulttuuriin.

Länsi-Afrikan ebola-epidemia alkoi Guineassa viime vuoden lopulla tai tämän vuoden alussa. Taudin keskipisteenä on Guinean kaakkoisosassa sijaitseva Gueckedoun kaupunki.

Epidemia on mahdollisesti saanut alkunsa, kun tauti on tarttunut hedelmälepakosta ihmiseen. Hedelmälepakkojen uskotaan kantavan ebolavirusta, ja lepakkoja syödään yleisesti Guinean kaakkoisosissa. Ebolavirus on voinut siirtyä ihmisiin myös apinoista, joita niin ikään syödään Länsi-Afrikassa.

Isohanni kertoo, että Lofan maakunnassa teiden varsilla ei enää näe myytävän apinanlihaa.

– Ihmiset, joiden kanssa juttelin, eivät tiedä enää ketään, joka söisi sitä lihaa, Isohanni sanoo.

Liberian terveysministeriö (siirryt toiseen palveluun) vaatii ihmisiä välttämään lepakoiden ja apinoiden syömistä. Asukkaita neuvotaan pitämään huolta hygieniastaan muun muassa käsiä pesemällä.

Epidemiassa uusi aalto

Ebola-epidemia näytti jo laantuvan huhtikuun aikana, mutta touko-kesäkuussa alkoi tartuntojen toinen aalto. Tähän mennessä epidemia on vaatinut ainakin 367 ihmisen hengen.

Punaisen Ristin ohella ebolaa vastaan kamppailevat myös muut avustusjärjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö WHO, Unicef ja Lääkärit ilman rajoja. Järjestöt toimivat alueella yhdessä paikallisten viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa.

Epidemian hillitsemistä vaikeuttaa se, että tartuntoja on havaittu yli 60 eri kohteessa. Lääkärit ilman rajoja sanoo, ettei se pysty enää lähettämään torjuntaryhmiä uusille tartunta-alueille. Järjestön mukaan (siirryt toiseen palveluun) alueelle tarvitaan kiireesti lisää avustusjoukkoja, koska vaarana on epidemian laajeneminen ja leviäminen naapurimaihin.

Perjantaina WHO ilmoitti, että myös Malin, Norsunluurannikon, Senegalin ja Guinea-Bissaun tulisi varautua ebolaviruksen saapumiseen tartunnan saaneiden matkailijoiden mukana.

Heidi Isohanni kertoo, että Liberiassa todetaan päivittäin muutama uusi tartunta. Hänen mukaansa riskinä on, että tapaukset moninkertaistuvat lyhyessä ajassa, koska lähes kaikilla tartunnan saaneilla on ollut useita kontakteja toisiin ihmisiin.

h_51427771.jpg
Nainen käveli sairaalan ohitse Liberian pääkaupungissa Monroviassa kesäkuussa 2014. Hoitajan kerrotaan kuolleen sairaalassa ebolavirukseen.Ahmed Jallanzo / EPA

Epäluuloja ebolatietoa kohtaan

Länsiafrikkalaisilla ei ole aiempaa kokemusta ebolasta, koska aiemmat epidemiat ovat puhjenneet Keski- ja Itä-Afrikan maissa. Erittäin tappava ja nopeasti etenevä virus voi synnyttää asukkaissa pelkoa ja paniikkia.

Isohannin mukaan tärkeintä on, että paikalliset ihmiset saadaan luottamaan ebolaa koskevaan tietoon. Nyt asukkaat voivat suhtautua ebolaan epäillen eivätkä aina hakeudu terveydenhuollon piiriin.

– Yllättävän paljon on asian kieltämistä. Ei uskota, että virusta on olemassa, tai että siitä on näissä tapauksissa kyse.

Asukkaat saattavat pitää tartuntoja ja kuolemia taian tai kirouksen seurauksena, jolloin he turvautuvat hengellisiin parannuskonsteihin, Isohanni kertoo.

Ihmiset tuntevat myös epäluottamusta viranomaisia kohtaan.

Ei uskota, että virusta on olemassa, tai että siitä on näissä tapauksissa kyse.

Heidi Isohanni

– Osittain uskotaan, että hallitus on keksinyt koko jutun kerätäkseen ulkomailta rahaa.

Toisaalta myös hoitoon hakeutuminen on riski taudin leviämiselle, sillä tartunnan saaneet ihmiset matkustavat usein hoidettavaksi kaupunkeihin, kuten Monroviaan ja Guinean pääkaupunkiin Conakryyn.

Suurin osa tartunnoista perhepiirissä

Enemmistö ebolatapauksista havaitaan kuitenkin syrjäisemmillä alueilla. Isohannin mukaan suurin osa tartunnoista aiheutuu perhepiirissä, kun ebolaan sairastuneita hoidetaan tai tautiin kuolleiden ruumiita käsitellään.

Epidemia leviää uusille alueille, kun vainajia kuljetetaan kotiseudulleen haudattavaksi. Länsi-Afrikassa perinteisiin kuuluu kuolleen perheenjäsenen huolellinen valmistelu hautausta varten muun muassa pesemällä ja pukemalla.

– Hautajaisseremoniassa yhdestä kuolleesta voi helposti tulla kymmenen uutta kontaktia, jotka voivat johtaa tartuntaan, Isohanni sanoo.

Tartuntojen välttämiseksi ebolaan kuolleiden ruumiit tulisi haudata nopeasti ja suojavarusteita käyttäen. Isohannin mukaan osa ihmisistä onkin luopunut läheisten hautaamisesta perinteiden mukaan.

Unicefin työntekijät levittävät ebola-viruksesta kertovia julisteita Liberian Foyan alueen kyliin.
Unicefin työntekijät levittivät ebola-viruksesta kertovia julisteita Liberian Lofan maakunnan kyliin toukokuussa 2014.Ahmed Jallanzo / EPA

Ebolasta kerrotaan kaikin keinoin

Koska terveydenhuollon keinot ovat vähäiset, epidemian torjumisessa keskitytään uusien tartuntojen ehkäisemiseen.

Asukkaille pyritään kaikin mahdollisin keinoin kertomaan ebolan leviämisen tavoista ja taudilta suojautumisesta. Radiossa pyörivät ebola-aiheiset tietoiskut ja viikottainen puheohjelma. Teleoperaattori aikoo tiedottaa taudista tekstiviesteillä. Vapaaehtoiset kiertävät kaduilla ja toreilla ja ovelta ovelle.

Avustusjärjestöt pyrkivät tunnistamaan ihmisiä, jotka ovat olleet lähikontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Heitä seurataan 21 päivän ajan ebolalle altistumisesta, jotta nähdään, aiheutuuko heille taudin oireita.

– Heidän luonaan pyritään käymään kahdesti päivässä kyselemässä vointia ja mittaamassa kuumetta. Jos oireet alkavat, heidät otetaan hoidon piiriin.

Omaiset saattavat tosin viedä ebolatartunnasta epäillyn perheenjäsenen piiloon auttajilta, Isohanni kertoo. Brittilehti Guardianin (siirryt toiseen palveluun) mukaan sukulaiset ovat jopa hakeneet sairastuneita pois eristyshoidosta.

Punaisen Ristin työntekijät ja vapaaehtoiset toimivat myös henkisenä tukena niille, joiden läheiset ovat sairastuneet tai kuolleet ebolaan.

Ebolatartunta ei tarkoita automaattista kuolemantuomiota, vaan siitä on mahdollista parantua. Isohanni kertoo, että he ovat asukkaiden tukena myös silloin, kun taudista selvinneet pääsevät palaamaan perheidensä luokse. Silloin auttajien tehtävänä on näyttää omaisille, että hoidosta palanneita on turvallista koskettaa.

Lähteet: Yle Uutiset, AFP, AP, Reuters