Seurakunnat varautuvat liikalihavuuden yleistymiseen – krematorioita uusitaan

Seurakunnissa on jouduttu varautumaan entistä isokokoisempien ja painavampien vainajien hautaamiseen. Tuhkauksessa ongelmana on krematorioiden liian pienet uunien sisäänvientiluukut, myös haudat ovat käymässä pieniksi. Ilmiön takia muun muassa krematorioita on ryhdytty uusimaan.

Vaasan krematoriossa investoitiin levempään polttouuniin vuonna 2010. Kuva: Anna Wikman / Yle

Seurakunnissa on jouduttu kasvokkain maallisen ilmiön, liikalihavuuden kanssa. Aina vainajaa ei ole esimerkiksi voitu tuhkata, koska krematorioiden vanhoissa uuneissa on saattanut olla liian kapeat uuninluukut.

Entistä suurikokoisemmat vainajat tarvitsevat leveämmät arkut, kylmiöt ja tuhkahautauksessa leveämmät uuninluukut.

– Varmasti ihmisten koko tulee vielä tästäkin kasvamaan. Kehitys ei toki ole vuositasolla kovin nopeaa, mutta pakko on varautua paitsi tuhkaamisen myös arkkuhautausten osalta niin, että arkkuhaudan kokoa pitää muuttaa yli metrin leveydestä suurempaan, summaa ilmiön vaikutuksia Vaasan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Pekka Mäkinen.

Ilmiö ei ole uusi, mutta se yleistyy.

– Sanoisin, että jo kymmenen viime vuoden aikana seurakunnissa on puhuttu tästä ongelmasta lisääntyvissä määrin. Hankaluus on siinä, että leveät arkut eivät mahdu vanhoihin krematoriouuneihin, ja näitä on jouduttu nyt sitten uusimaan – tai sitten vainaja on viety sellaiseen krematorioon, jossa on leveämpi uuninluukku, kuvaa tilannetta puolestaan Suomen hautaustoiminnan keskusliitto Ry:n pääsihteeri Matti Karjalainen.

Työsarkaa krematorioissa riittää

Vaikka ongelma on tiedostettu seurakunnissa jo vuosia, silti monessa krematoriossa tarvittavat muutostyöt ovat vasta edessä. Vaasan krematoriossa leveämpään uuninluukkuun päädyttiin muutama vuosi sitten, ja esimerkiksi Seinäjoella krematorion remontti alkaa marraskuussa.

Paljon on kuitenkin työtä vielä tekemättä Suomen 23 krematoriossa – varsinkin pienimmissä.

Kuva: Anna Wikman / Yle

– Muutos on lähtenyt liikkeelle isoimmista seurakunnista, joissa tuhkausmäärät ovat sen verran suuria, että siellä uunien uusiminen tulee aikaisemmin eteen. Pienemmissä krematorioissa on vielä vanhat uunit käytössä jonkun aikaa, ja niissä tämä ongelma on edelleen tietysti olemassa, Karjalainen selventää.

Periaate seurakunnissa on, että kaikki tuhkahaudataan, joiden tahto se on ollut. Tämän takia isokokoisia vainajia on jouduttu välillä kuljettamaan kauemmaksi tuhkattavaksi, ja näin tehdään vastakin.

– Silloin sitten tietysti, jos ei lähimmässä krematoriossa ole valmiutta polttaa leveää arkkua, haetaan sellainen krematorio, jossa tämä voidaan toteuttaa, Karjalainen sanoo.

Mitä tulevaisuus tuo?

Arkkuhautauksessa on sama ongelma kuin tuhkauksessa. Vaasan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Pekka Mäkinen arvioi, että hautausmaita pitää pian ryhtyä kaavoittamaan nykyistä leveämmille haudoille.

Tällä hetkellä krematoriot satsaavat metrin levyisiin polttouuneihin ja uuninluukkuihin, mutta jos kehitys menee samaan kuin Amerikassa, sekin voi jäädä tulevaisuudessa pieneksi.

– Minä tietenkin toivoisin, että muualla krematoriopaikkakunnilla, joissa nämä remontit ja uusien uunien hankkiminen on vasta odottamassa, huomioitaisiin riittävästi se, että onko tuo metrikään riittävä. Kannattaa varmasti ottaa vähän pelivaraa tulevaisuuteen, Mäkinen pohtii.