Suomi ja Norja rajoittavat Tenon kalastusta

Tenojoen kalastusta halutaan vähentää lohikantojen turvaamiseksi. Suomi ja Norja ovat yhtä mieltä uusien pyyntirajoitusten tarpeesta mutta keinoista on erimielisyyttä. Norja haluaisi rajoittaa Suomelle tärkeää matkailukalastuksen määrää, Suomi taas rajoittaisi pyyntiaikoja.

luonto
Hyrynsalmen mies ja lohi Tenolla
Jarmo Honkanen / Yle
Eero Niemelä
Lohitutkija Eero Niemelää haastattelee Tenon rannalla Tapani Leisti.

Norja ja Suomi ovat sopineet yhteisen rajajokensa Tenon kalastuksesta vuodesta 1873. Sopimusta on uusittu aika ajoin. Nykyinen sopimus on vuodelta 1989 ja sen uudistamisesta on neuvoteltu nyt kaksi vuotta.

Neuvottelujen pohjaksi Suomen ja Norjan kalantutkijat selvittivät Tenon vesistön lohen tilaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lohisaalis on jäänyt selvästi alle pitkän ajan keskimäärän 127 tonnia. Viime vuonna saalis oli vain 80 tonnia. Molempien maiden kalantutkijat ovat jo vuosia suosittaneet pyynnin vähentämistä.

Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajan, maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikön Pentti Lähteenojan mukaan Suomen ja Norjan yhteisenä tavoitteena on Tenon kalastuksen vähentäminen kalakantojen turvaamiseksi.

– Kummallakin maalla on siinä yhteinen näkemys, että kalastusta pitää rajoittaa nykyistä voimakkaammin, nykyinen sopimus on vuodelta 1989, ja saaliit ovat kyllä trendinomaisesti pienentyneet.

Latvavesien lohet uhanalaisimpia

Monien latvavesien lohikannat ovat heikentyneet. Lähteenoja mainitsee erityisesti Norjan puolen latvajoet Karasjoen ja Iesjoen. Niiden lohikantojen tila on uhanalainen, koska ne ovat peräkkäisen kalastuksen kohteena mereltä, vuonolta ja Tenojokisuusta lähtien.

– Niitä kalastetaan merellä, rannikolla, vuonossa, alajuoksulla, joen keskivaiheilla ennen kuin ne pääsevät kotijokeensa asti latvavesille ja siinä mielestä nämä latvavesien populaatiot ovat kaikkein uhanalaisimpia.

Tenon sopimusneuvotteluissa on kyse lohikantojen turvaamisen lisäksi saaliin jaosta Suomen ja Norjan välillä. Joen saalis on jakautunut suurin piirtein puoliksi maiden välillä. Merisaaliin korjaa yksin Norja.

Neuvotteluissa väännetään kättä siitä miten, milloin ja millä joen osalla rajoitetaan eri kalastusmuotoja kuten ajoverkko, lohipato- ja muuta verkkokalastusta sekä vapapyyntiä rannalta ja veneestä ja Suomeen painottunutta matkailukalastusta.

Norja haluaisi vähentää Suomen matkailukalastusta

Lähteenojan mukaan Norjan ja Suomen välillä on Tenon kalastuksessa selvät kulttuurierot ja siksi valtioiden esittämät keinot kalastuksen rajoittamisesta eroavat. Keskeisin ero on se, että lohen matkailukalastuselinkeino on lähes keskittynyt kokonaan Suomen puolelle.

Suomi haluaisi kohdentaa kalastusaikarajoitukset suojelemaan latvavesille nousevia lohia. Näiden lohikantojen nousu tapahtuu heti alkukesästä. Tällainen aikarajoitus purisi todennäköisesti eniten alajuoksulle ja ajoverkkokalastukseen. Teno alajuoksusta viimeiset nelisenkymmentä kilometriä virtaa kokonaan Norjan alueella, joten rajoitus huonontaisi Norjan saalista.

Tenon sopimusneuvottelujen Suomen valtuuskunnan johtajan Pentti Lähteenojan mukaan Norja haluaa matkailukalastajille myytävien lupien määrän rajoittamista. Tämä rajoitus vähentäisi Suomen puolen saalista ja Utsjoella tärkeän kalastusmatkailun tuloja.

Lähteenojan mukaan neuvotteluissa ovat olleet esillä myös saalisrajoitukset ja emokalojen erityinen suojelu esimerkiksi päästämällä ne takaisin jokeen. Muualla maailmassa nykyaikaisessa lohenkalastuksen säätelyssä tällaiset keinot ovat yleisiä.

- Pitäisin kyllä ihan mahdollisena, että niihin sitten päädyttäisiin, sanoo Tenon sopimusneuvottelujen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Pentti Lähteenoja.

Suomea ja Norjaa velvoittaa nykyään myös vanhan Tenon sopimuksen jälkeen perustetun Pohjois-Atlantin Lohen Suojelujärjestön NASCO:n jäsenyys. Järjestö on laatinut jäsenmaita velvoittavat periaatteet lohikantojen kestävän hoidon ja käytön perustaksi.

Tuhannen kilometrin lohivirta

Teno on Euroopan suurin luonnonvaraisen lohen lisääntymisvesistö. RKTL:n mukaan Euroopan joista saaduista lohista vuosittain 15–20 prosenttia pyydetään yksin Tenosta. Lohen lisääntymiseen sopivaa jokialuetta on pitkästi yli tuhat kilometriä.

RKTL:n Tenon tutkimusaseman tutkijoiden koekalastamista lohinäytteistä Turun yliopiston tutkija Juha-Pekka Vähä on selvittänyt että Tenossa ja sen sivujoissa elää kolmisenkymmentä geneettisesti erilaistunutta lohikantaa.

Lohimäärät ovat kääntyneet laskuun tällä vuosituhannella takavuosikymmenten ylikalastuksen vuoksi, sanoo tutkija Eero Niemelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

– Nykyinen lohikantojen huonohko tila, niin syytä pitää katsoa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta todella voimakkaasta pyynnistä, joka tapahtui Norjan rannikolla, Tenovuonossa ja itse Tenojoessa.

Niemelä on tutkinut Tenon lohta vuosikymmenet RKTL:n Tenojoen tutkimusasemalla ja tehnyt pitkään yhteistyötä Norjan tutkijoiden kanssa.

Sekä Norjan että Suomen kalantutkijat ovat jo pitkään vaatineet rajoituksia kaikkiin vesialueisiin ja kalastusmuotoihin. Lohikantojen pelastaminen on hidasta, sanoo tutkija Eero Niemelä.

– Lohi uudistuu niin hitaasti, että jos nyt tehdään säätelyjä, niin ehkä noin 25 vuoden kuluttua nähdään vasta ensimmäistä kertaa todellinen lohikannan paraneminen.

RKTL:n Tenojoen tutkimusaseman tutkijat ovat selvittäneet, että Tenossa ja sen sivujoissa elää kolmisenkymmentä geneettisesti eriytynyttä lohikantaa.

Korjattu 26.6.2014: Alunperin jutussa ollut lause "RKTL:n Tenojoen tutkimusaseman tutkijat ovat selvittäneet, että Tenossa ja sen sivujoissa elää kolmisenkymmentä geneettisesti eriytynyttä lohikantaa." on korjattu muotoon: "RKTL:n Tenon tutkimusaseman tutkijoiden koekalastamista lohinäytteistä Turun yliopiston tutkija Juha-Pekka Vähä on selvittänyt, että Tenossa ja sen sivujoissa elää kolmisenkymmentä geneettisesti erilaistunutta lohikantaa."