Voihan viiksenpidike! Gallen-Kallela käytti työasuna hainnahkaessua

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela teki lapsilleen hellyttävän nuken ja teki painotöitä hainnahkaisessa esiliinassa. Ulkomaalauksissa hän suojasi itsensä aurinkovarjolla. Satakunnan museon esinekuvat kertovat monta tarinaa.

Akseli Gallen-Kallela
Gallen-Kallelan esineistöä, kirjelappu, piirrettyjä ihmisiä sekä puukotelo
Satakunnan museo

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela on muutakin kuin Sammon taonnan tai Kullervon kirouksen tekijä. Sen kertovat Satakunnan museon kokoelmissa olevat esineet.

Porissa 1865 syntynyt Akseli piirteli jo lapsena. Piirroksissa on rintakuvia, joista on tunnistettavissa muun muassa J. L. Runeberg ja Elias Lönnrot. Lapsuuden piirrokset säilyivät puusta ja nahasta tehdyssä kotelossa.

Nuoruusaikanaan hän käytti viiiksenpidikkeitä, joiden avulla nuorukaisen viikset pitivät ryhtinsä yön yli.

Ateljeekoti Tarvaspäähän tehtiin ryöstö vuosien 1917 – 1918 aikana. Sen yhteydessä oli katkaistu suksisauva. Gallen-Kallela löysi sauvan siivotessaan ateljeetaan joitain vuosia ryöstön jälkeen. Hän kirjasi sauvaan löytötiedot ja kirjoitti siihen kiinnittämäänsä lappuun latinaksi: ”Osoitus Suomen kansan järjettömyydestä tässä maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Dokumentointi kertoo taiteilijan persoonasta.

Vaimolle maalausmatkalta puulasta

Esineet kertovat myös taiteilijan työvälineistä. Ulkona maalatessaan hän tökkäsi maahan päivävarjon kolmiosaisen varren, jossa oli terävä metallikärki.

Kun hän teki painotöitä Koru-Kalevalalle kustannusosakeyhtiö WSOY:n tiloissa Porvoossa, hän käytti hainnahkaista esiliinaa. Materiaalin hän oli ilmeisesti hankkinut joltain ulkomaanmatkaltaan.

Hän kaiverteli myös monenlaisia kauhoja ja puulastoja. Esimerkiksi Paanajärven-maalausmatkalla 1892 tehty puulasta on omistettu Mary-vaimolle. Lapsiaan hän huomioi itse tehdyllä nukella.

Satakunnan Museo julkaisi kuvia taiteilijan 17 henkilökohtaisesta esineestä. Julkaisu liittyy avoimen datan idelogian testaamiseen. Aineistoa voi kuka tahansa saa käyttää jatkossa vapaasti, kunhan sen yhteydessä mainitaan kuvaaja ja museo.