1. yle.fi
  2. Uutiset

Peevelin pelätty pyöveli

Pyövelit hirttivät, ruoskivat ja mestasivat varkaita sekä murhamiehiä Suomessa Turun seudulla jopa kolme vuosittain 1600-luvulla. Mestaukset korvattiin Suomessa Siperiaan karkotuksella vasta 1820-luvulla. Ruotsin viimeinen mestattu kuoli giljotiinissa vuonna 1910.

Kotimaan uutiset
Turun tuomiokirkko.
YLE / Jouni Koutonen

Suomen 1500- ja 1600-luvun kaupunkihistoriaan perehtynyt tutkija Veli-Pekka Toropainen tuo uutta tietoa lainkäytön alimman portaan työläisistä, pyöveleistä. Toropainen on jäljittänyt kansan ”peeveleiksi” kutsumien pyöveleiden eloa ja virkamiesoloa Turun 1600-luvun asiakirjoista. Aiempi keskiaikainen pyöveliaineisto on suurimmalta osin kadonnut ja palanut.

"Mestarismiehen" miekkaa heiluteltiin Turun ohella myös muualla Suomessa.

– Satakunta oli Turun pyövelin aluetta Varsinais-Suomen lisäksi. Kajaanissa virkaa toimitti Pohjanmaan pyöveli, Hämeenlinnassa Hämeen pyöveli. Viipurissa sekä Helsingissä oli omansa, kertoo tutkija Veli-Pekka Toropainen.

Polttoraudalla merkitty punanuttu

Pyövelin tunnisti pyöveliksi asusta.

– Elokuvissa pyöveleillä on huput, mutta ei Suomessa. Kasvot piti olla näkyvissä, kertoo Toropainen.

– Ja näissä kasvoissa pyövelillä oli poltinmerkki. Vain ns. perintöpyöveleille eli niille, joiden ammatti kulki suvussa, poltinmerkki lyötiin vaikkapa olkapäähän.

Pyövelin virka-asuun kuului kaapu. Turussa se oli punainen. Pyövelillä oli myös oikeus kantaa miekkaa.

Keski-Euroopan virkaveljet erosivat statukseltaan suomalaisista.

– Esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa teloittaja oli niin halveksuttu ja pelätty, että hän sai astua vain yhteen kaupungin kapakkaan ja istua siellä yksin omassa pöydässään.

– Turun pyövelillä oli mahdollisuus valita runsaista krouveista, mutta oman tuoppinsa hän joutui tuomaan mukanaan. Pelätty mies ei saanut käyttää samoja astioita kuin muut kaupunkilaiset. Myös Turun tuomiokirkossa pyöveli istui takaosassa muista eristettynä.

Varkaat hirteen – "paremmalle väelle" miekanisku

Veli-Pekka Toropainen kertoo, että 1600-luvulta oli myös poliittisista syistä kumpuavia mestauksia. Salahankkeet ja valtapoliittiset seikat kirvoittivat kovennettuun rangaistukseen eli teilaukseen.

– Varkaat hirtettiin Turussa aivan kaupungin keskustassa Hirttokalliolla.

– Alun perin naisia ei siveellisyyssyistä hirtetty. Naisillahan oli hameet. Ettei kukaan kurkistellut. Myöhemmin myös naiset päätyivät hirttopuuhun.

Mestaukset pantiin toimeen nykyisellä Vanhalla suurtorilla.

– Turun sydämessä ja Raatihuoneen alapuolella. Mestaukset olivat seurausta ankarista rikoksista eli lähinnä murhista ja lapsenmurhista. Lapsenmurhan tekijöinä olivat aviottomat naiset.

Salahankkeista poliittisista juonitteluista tuomitut olivat yleensä ns. parempaa väkeä.

– Esimerkiksi aateliset saivat pyytää miekkaa eli hirttämistä arvokkaampana pidettyä kuolemaa.

Pyövelin asemaa lainkäyttökastin pahnanpohjimmaisena kuvastavat hänen muut ammattitehtävänsä: karanneiden sikojen kiinniottaminen ja ulkohuoneiden kaataminen. Nykyihmisen korvaan pyövelit ja koko mennyt oikeuskäytäntö kuulostaa kaukaiselta, tuskin todelta tarinalta. Tutkija Veli-Pekka Toropainen kuitenkin muistuttaa, että mestaukset korvattiin Suomessa Siperiaan karkottamisella vasta vuonna 1826.

– Ja Ruotsissa mestattiin vielä vuonna 1901 piilukirveellä ja 1910 giljotiinilla. Ja tietysti meilläkin on sodan ja sotalakien aikana tapahtuneet asiat kannettavanamme.

Lue seuraavaksi