"Mie muistan ko kotitalon takana räjähti" – Kuusiluodon sahakylän tuhosta 70 vuotta

Lähes jokainen torniolainen ja lähiseudun asukas tuntee tai tietää jonkun, jolla on jokin side Kuusiluodon saareen. Saaressa syntyneet ja asuneet muistavat erityisen suurella lämmöllä elämää tiiviissä sahayhteisössä.

Kotimaa
Kuusiluodon saaren rakennuksia esitteessä
Jari Vesa / Yle

Tornion edustalla olevassa Kuusiluodon saaressa toimi vireä sahayhdyskunta 1900-luvun alussa. Sahaustoiminta alkoi vuonna 1901. Jo vuonna 1916 saarella oli 450 asukasta. Kesäisin saarelle kulkivat vuorolaivat Kemistä ja Torniosta. Huippukesinä saarella työskenteli, asui ja vieraili päivisin parituhatta ihmistä.

Rosenlew-yhtiö osti talousahdingossa olleen sahan vuonna 1933 ja saarelaisten elämä jatkui entiseen malliin. Lukukaudella 1942–43 saaren koulussa oli vielä 109 oppilasta.

Lensin selälleni ilmanpaineesta ko se räjähti jo ilmassa. Juoksin äkkiä kotiin.

Väinö Anttila

Kuusiluodon tuho

Lapin sotaan ja Tornion maihinnousuun liittyen lokakuun 4. päivä 1944 ratkaisi Kuusiluodon kohtalon.

Saksalaisten tykistön ammukset sytyttivät tulipalon, joka tuhosi sahayhdyskunnan asunnot.

Itse saha jäi tuotantokuntoiseksi, mutta kun valmiiksi sahattu ja tulipalolta säästynyt puutavara saatiin kaupaksi, se oli myös Kuusiluodon sahayhdyskunnan loppu.

"Tuohon talon taakse se palopommi putosi"

Väinö Anttila syntyi ja asui vuoteen 1946 asti Kuusiluodon saaressa. Väinö oli 10-vuotias ja muistaa hyvin, kun saksalaisten ammukset sytyttivät tuleen ensin leipomona toimineen kotitalon ja sitten lähes koko sahayhdyskunnan 70 vuotta sitten.

Väinö Anttila matkalla Kuusiluotoon kesäkuussa 2014
Väinö Anttila matkalla Kuusiluotoon kesällä 2014.Jari Vesa / Yle

– Tuohon talon taakse se palopommi putosi. Muut ammukset olivat semmosia tavallisia, palamattomia ammuksia. Se oli vähän ennen yhtätoista ja olin laiturilla. Lensin selälleni ilmanpaineesta ko se räjähti jo ilmassa. Juoksin äkkiä kotiin ja täällä oli leivät nousemassa ja me kaapattiin äidin kanssa ne semmosen jauhorookkiin. Niitten kanssa juostiin kellariin pommisuojaan. Siellä oltiin varmaan vuorokausi. Tulipalo syttyi sitten vasta seuraavana päivänä, Väinö Anttila muistelee.

– Tuolta kuuden kilometrin päästä, Laivaniemestä, ne saksalaiset ampuivat. Sieltä tuotiin veneillä ihmisiä turvaan tänne, mutta eihän tämä mikään turvapaikka ollut. Täältä piti lähteä sitten pakoon Ruotsiin.

Tuuli pelasti sahan

– Täällä oli kolmiopettajainen koulukin ja seurojen talo. Siellä järjestettiin häitä, hautajaisia ja tanssejakin. Sahan isännöitsijä Toivo Penttilä vahti nuorten seurustelua ja piti huolen, ettei täällä asuttu susiparina, Anttila naurahtaa.

– Palo alkoi leipomosta ja sitten paloivat kaikki työläisten asunnot. Kun tuli pääsi lautatarhan kohdalle, niin tuuli kääntyi ja tarha säilyi. Sitten tuuli taas kääntyi ja konttori ja Lundströmin talokin jäivät palamatta. Myös konttorihenkilökunnan talo säästyi ja siinä oli sitten myöhemmin merivartiosto, Väinö Anttila kertoo.

– Mulla oli onnellinen lapsuus. Ja kultaiset muistot, hän lopuksi toteaa liikuttuneena.

Kuusiluotopäivänä saareen pääsee ilman omaa venettäkin

Kuusiluotoseuran jäsenet ovat painattaneet esitteen, jossa on kartta, saaren historiaa ja kuvia sahayhdyskunnan rakennuksista. Saareen on merkitty myös kävelypolku, jonka varrella pääsee tutustumaan Kuusiluodon sahayhdyskunnan menneisyyteen.

Sunnuntaina 20.7. muistellaan taas elämää Kuusiluodolla. Leton venesatamasta järjestetään kuljetus kello 12.30 alkaen.