Helsingin levykaupat eivät ole vielä valmiita kuolemaan

Stupido Shop ja moni muu kivijalkaliike on joutunut taipumaan heikentyneen levymyynnin edessä. Vaikka musiikinkuuntelu verkossa lisääntyy, ei fyysinen äänite myöskään tule katoamaan, väittävät Helsingin levykauppiaat.

Kotimaa
"Meillä ei ole kilpailijoita, vain kollegoita" toteaa Fennica Recordsin Honey Aaltonen.
Vuodesta 1978 toiminut Fennica Records ja sen perustaja Erkka Kettunen (vas.) sekä yli kolmekymmentä vuotta liikkeessä työskennellyt Honey Aaltonen.Jere Valkonen / Yle

Fredrikinkadulla sijaitsevassa Fennica Recordsissa ei iloita, vaikka Helsingissä onkin nyt yksi "kilpailija" vähemmän Stupido Shopin pantua lapun luukulle.

– Eihän meillä ole kilpailijoita, meillä on vain kollegoita. Onhan se aina haikeaa kun kollegat poistuvat kuvioista, toteaa liikkeen työntekijä ja musiikin monitoimimies Honey Aaltonen.

Tilanne on aiheuttanut paljon keskustelua myös Kampin Keltaisessa Jäänsärkijässä.

Eihän meillä ole kilpailijoita, meillä on vain kollegoita.

musiikin monitoimimies Honey Aaltonen

– Kovasti on puhuttanut sekä asiakkaiden että muiden työntekijöiden kanssa. Ehdottomasti myös meidän kannalta huono juttu, valittelee myyjä Eero Vuola.

Vaikka tapaus onkin ikävä muistutus alan arvaamattomuudesta ja internetin suoratoisto- eli striimauspalveluiden voittokulusta musiikkimarkkinoilla, ei se itsessään ole aiheuttanut huolta kauppiaissa. Myynnin heikentyminen on ollut jo pitkään tiedossa.

– Yksittäistä nimikettä myydään huomattavasti vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta [kun katsotaan myynnin] kokonaismäärää valikoiman kautta, niin tilanne ei ole niin paha kuin mitä usein tuodaan ilmi, Vuola sanoo.

Ei vielä haudan partaalla

Laajan valikoiman avulla pienet levykaupat voivatkin erottua edukseen suuremmista marketeista, joiden hyllyistä löytyvät usein lähinnä suositut hittituotteet. Toinen selviytymiskeino on erikoistuminen tiettyyn musiikin alalajiin.

– Esimerkiksi Goofin' Records Hämeentiellä on keskittynyt 50-luvun rock'n'rolliin ja niillä on se homma hallussa. Digelius taas keskittyy jazziin ja maailmanmusiikkiin, Aaltonen luettelee.

Miesten puheista saa käsityksen, että ei tässä vielä olla kuolemaa tekemässä. Eero Vuola kertoo päättäväisesti, että Keltaisessa Jäänsärkijässä uskotaan liikkeen olevan tukevasti pystyssä vielä parinkin vuoden kuluttua. Honey Aaltonen myöntää alan haastavuuden 2010-luvulla, mutta ei hänkään usko fyysisen äänitteen katoavan.

Jonkinlainen fyysinen muoto säilyy, ilman muuta.

Keltaisen Jäänsärkijän myyjä Eero Vuola

– Luulen että aina tulee olemaan joku kioski, josta alan harrastajat voivat käydä levyjä ostamassa, koska niitä kuitenkin on edelleen hengissä, vaikka kuinka koittaisivat tappaa, Aaltonen naurahtaa.

– Jonkinlainen fyysinen muoto säilyy ilman muuta, mutta sitä ei voi kiistää, että striimaus- ja nettipalvelut tulevat koko ajan kasvamaan. Emme ole nähneet lakipistettä vielä siinä, Vuola myöntää.

Vinyylin uudesta tulemisesta huolimatta CD-levy on edelleen levykaupan myydyin artikkeli, vaikka sen kuolemaa on povattu jo pitkään. Senkin säilymiseen Vuolalla on vankka usko, koska miltei jokaisesta suomalaisesta kodista löytyy yhä CD-soitin.

Miksi fyysinen?

Miksi internetin aikakaudella pitäisi sitten maksaa fyysisestä äänitteestä, jonka parhaassa tapauksessa kuulee ilmaiseksi verkossa?

– Koska omistan niitä entuudestaan jo niin paljon ja sitten myöskin laadun kannalta, kertoo käytettyjä levyjä Jäänsärkijässä selaileva Matti Leppänen.

– Onhan noita tullut ostettua jo 40 vuotta, sanoo asiakas Risto Hartikainen.

– Se on ehkä vain traditio ja joillekin fiilisjuttu, mutta itse olen dj ja tarvitsen vinyyliä sen soittamiseen, pohtii Valtteri Repo levyhyllyn ääressä.

Olen dj ja tarvitsen vinyyliä soittamiseen.

levykaupassa asioinut Valtteri Repo

Tottumus, traditio ja tunne vaikuttavat olevan päällimmäisinä levyharrastajien mielissä, mutta käsinkosketeltavassa levyssä on Eero Vuolan mukaan muitakin etuja.

– Jos puhutaan CD-levyistä niin meillä on paljon levyjä, joita ei löydy Spotifysta, lähinnä vanhempaa osastoa. Ja jos puhutaan LP:stä, niin siinä on vielä suurempi ero striimaukseen. On kyse jo aivan eri asiasta.

Suoratoistopalveluista puhuminen vetää Honey Aaltosen ilmeen vakavaksi:

– Mä oon kuullut jotain tällaisia sanoja, mutta pienenä opetettiin että pitää käyttää siistiä kieltä!

23.7.2014 klo 15.15 Juttuun korjattu levykauppa Goofin' Recordsin nimi oikein.