Provinssiveteraanit näkevät festivaalin tulevaisuuden paikallisuudessa

Töysäläislähtöiset Tapio ja Timo Vuorisalmi ovat käyneet Provinssirockissa 1980-luvun alusta lähtien. Festivaali on muuttunut vuosien myötä. Kaikki muutokset eivät ole veljesten mieleen. Kontrollin lisääntyminen sapettaa.

musiikki
Tapio (vas) ja Timo Vuorisalmi ovat Provinssirockveteraaneja.
Tapio (vas) ja Timo Vuorisalmi ovat Provinssirockveteraaneja.Tuomo Rintamaa / Yle

Timo Vuorisalmelle vuoden 2014 Provinssirock on 33:s. Hänen veljelleen Tapiolle festivaaleja on kertynyt yksi vähemmän. 1980-luvun alussa Suomi oli erilainen maa ja festarimeininki myös. Kaikki kehitys ei ole ollut tamperelaistuneiden veljesten mielestä myönteistä.

– Silloin alkuaikoina tänne sai kävellä omat juomat mukana. Nyt tämä on poliisivaltio. Sisään tullessa on karjanerotteluaitaus, joka ottaa päähän suunnattomasti. Antakaa ihmisten tulla tänne rauhassa, Timo lataa.

– Alkoholin käyttö on vähentynyt romahdusmaisesti Provinssirockissa viime vuosina. Tulomatkalla junassa mietittiin, että ketäs täällä esiintyikään viime vuonna. Vanhoista kosteammista Provinsseista muistaa paljon paremmin, Tapio nauraa.

– Kun on nyt yli 20 vuotta asunut Tampereella, niin tämä on aina vuosittain ollut se paikka missä tapaa vanhoja kavereita. Se on ollut aina motiivi lähteä tänne, Tapio lisää.

– Ensimmäisen kerran Provinssirockiin lähti varmasti sen takia, että tämä oli lähellä Töysää. Siitä se sitten jäi päälle. Kerran vuodessa tulee käytyä Seinäjoella, Timo laskee.

Festarikävijän eläkeikä

Nuorimpien festarikävijöiden isoisistäkin käyvät miehet pohtivat myös sitä, koska festarikävijän on syytä jäädä eläkkeelle.

– Ei kai koskaan. Artistienkin keski-ikä koko ajan nousee. Monet esiintyjätkin ovat seitsemänkymppisiä. Ehkä eläke on sitten hauta, Tapio nauraa.

Musiikin muutokseen aktiiviset musiikinharrastajat suhtautuvat penseästi. Rock on ja pysyy.

– Ei kai se rock mihinkään loppujen lopuksi muutu. Joka vuosi on joitain mielenkiintoisia artisteja joita viitsii käydä kuuntelemassa, mutta samaa rockia se pohjimmiltaan on aina, Timo miettii.

Tapion mielestä joka vuosi löytyy jotain uutta.

– Joka vuosi yllättyy, että tässähän oli uusi kova bändi. Se on kaikkein positiivisinta mitä festareilta voi löytää.

Suosikit löytyvät

Suosikkikeikat vuosien varrelta tulevat mieleen muistin sopukoista kaivamalla.

– Rory Gallagher vuonna 1984 on ikimuistoisin, Tapio sanoo.

– Roger McGuinn päälavalla vuonna 1991. Sen lisäksi myös Rory Gallagher ja Alvin Lee 1983 olivat kovia. Toki on paljon muitakin. Esimerkiksi Noitalinna Huraa!:n esiintyminen teatteriteltassa jäi mieleen, Timo muistelee.

– Ballsin sunnuntainen keikka, en muista vuotta, oli todella hyvä, Tapio sanoo. Myös Dandy Warhols iski aikoinaan niin kovaa, että oli pakko ostaa bändin koko tuotanto sen jälkeen.

Tämän vuoden esiintyjäkaartista suosikkien esiintymiset menevät päällekkäin.

– Mississippi All Stars ja Hannibal ja Musta Moottori ovat mielenkiintoisimmat, mutta esiintymiset menivät päällekkäin, Timo sanoo ja Tapio komppaa vierestä.

Tulevaisuus

Provinssirockin tulevaisuutta pohdittaessa veljesten mielipiteet menevät yksiin.

– Sanoisin että paikallisille bändeille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia. Alkuaikoina täällä oli paljon mielenkiintoisia paikallisia bändejä, jotka pääsivät esiintymään suuremmissa ympyröissä. Se on välillä päässyt unohtumaan. Se että löytää uusia mielenkiintoisia pikku bändejä on festareissa parasta, Timo Vuorisalmi sanoo.

Tapio liputtaa vieressä myös marginaalimusiikin puolesta.

– Alkuaikoina täällä oli paljon bändejä valtavirran ulkopuolelta, myös ulkomaisia. Sitä toivoisin lisää, Tapio Vuorisalmi päättää.