Minne katosi meriharjus? Facebookin etsintäkuulutus tuotti tulosta alle viikossa

Tutkijat ovat valjastaneet sosiaalisen median lähes sukupuuttoon kuolleen meriharjuksen pelastamiseksi. Facebookin etsintäkuulutus on osa harjuksen pelastusoperaatiota. Nyt selvitetään, miksi harjus on lähes tyystin hävinnyt Pohjanlahden rannikolta. Havaintoja on saatu jo muutamia.

Kotimaa
Kolme meriharjusta ui lähellä pohjaa.
Glenn Douglas / Metsähallitus

Metsähallituksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteisprojekti on laatuaan erikoinen.

Kesäkuun lopulla RKTL postasi Facebook-sivuilleen: "Ilmianna löytynyt meriharjus tutkijoille! Olemme tehneet historian ensimmäisen etsintäkuulutuksemme. Viranomaisiahan tässä ollaan. Harmi, että tällaista joutuu tekemään."

Facebook-kuulutus on levinnyt nopeasti, sen näki muutamassa hetkessä jo kymmenentuhatta ihmistä. Projektikoordinaattori Pekka Keränen iloitsee jo muutamasta alle viikon aikana tulleesta vihjeestä, sillä harjusta ei ole viime vuosina Suomen merialueilla juuri näkynyt.

– Kalajoen Rahjan seudulta, Pyhäjoelta ja Raahesta on tullut havaintoja. Kaipa tästä somesta saadaan nyt meillekin hyöty irti, arvelee Keränen.

Kalan häviäminen on Keräsen mukaan monen tekijän summa. Vielä 1950–60-luvuilla harjus oli melko yleinen ja virkistyskalastajien suosiossa. Ennen sotia sitä kalastettiin kunnolla. Nyt laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Vielä 2000-luvun alussa harjusta löytyi rannikolta kohtalaisesti, mutta sitten tapahtui jotain. Monenlaisia teorioita on heitelty ilmaan.

– Itämerellä ja Pohjanlahdella rihmalevä on vallannut harjuksen lisääntymisalueita, joten kutupaikat ovat huonontuneet. Rehevöitymisen lisäksi kalastuskin on voinut verottaa lajia jonkin verran, pohtii Keränen.

Isosta selkäevästä sen erottaa

Missään muualla maailmassa ei tiedetä olevan merivedessä elävää harjusta. Makeasta vedestä lajia on tavattu.

Tarkoituksena onkin laatia kalan pelastamiseksi hoitosuunnitelma, mutta ensin selvitetään, paljonko harjuksia löytyy.

Kalan erottaa isosta, purjemaisesta selkäevästä. Kala on noin 30–40-senttinen ja kasvaa 200–500-grammaiseksi. Se viihtyy puhtaassa ja viileässä vedessä, lähinnä ulkosaaristossa.

Lähes kadonnutta lajia on metsästetty aiemminkin. 2000-luvun puolivälissä ruotsalaiset kartoittivat kalan poikasalueet. Pienimuotoisempaa kartoitusta on tehty myös Suomen puolella.

Pelastustyö on saatu pohjoisessa jo hyvään alkuun.

– Vastakuorioituneista poikasista on saatu havaintoja, esimerkiksi Iin Krunnissa eli ulkosaaristossa. Sieltä on pyydystetty myös emokaloja, joita on säilötty laitokseen Perämeren Keminmaalle, kertoo projektikoordinaattori Keränen.