"Otso Karhu" lataa akkunsa potkimalla jalkapalloa kotitilan aitan seinään

Kun Aimo Räsänen kaartaa hiekkatieltä kotitalonsa pihaan Kuopion Vehmersalmella, häviää ajatuksista näyttelijän arki. Tuttujen nurkkien äärellä akut latautuvat ja mieli saa luvan käydä myös menneissä vuosissa. Uuden Päivän Otso Karhu ja Tampereen Työväen Teatterin vakinäyttelijä on kotonaan.

viihde
Näyttelijä Aimo Räsänen kotitalonsa pihalla Kuopin Vehmersalmella.
Antti Karhunen / Yle

"Tässä ollaan kotitantereella – tässä olen syntynyt ja nuoruuteni ylioppilaaksi asti vietellyt", tuumaa näyttelijä Aimo Räsänen kotitalonsa pihamaalla Kuopion Vehmersalmella.

Kotipaikka on hämäläistyneelle savolaismiehelle tärkeä paikka, jossa hän vierailee pari kertaa kesässä.

– Se menee aina saman kaavan mukaan, kun tänne tullaan. Ensin lähetään kassia tuppaan kantamaan, laitetaan räppänöitä auki. Sitten pihoja kattelemmaan, saunan pessään tulta laittamaan ja hellat lämpiämään. Ja se on omanlainen aivomyrsky, kun käy näitä oman elämänsä polkuja läpi ja täältä käsin niitä on hyvä funtsia, Räsänen sanailee.

Mielisairaanhoitajasta ammattinäyttelijäksi

Räsänen kirjoitti ylioppilaaksi Tuusniemen lukiosta, jonka jälkeen hänelle oli selvää, että tulevaisuus on muualla kuin Vehmersalmella. Alan valinta ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista, vaikka yksi ammattikunta mielessä olikin.

– Jälkeenpäin olen itselleni uskaltanut tunnustaa, että se teatteri siellä kummitteli takana, Rasänen muistelee.

Teatterikoulu sai kuitenkin vielä odottaa ja suunta oli aluksi hoitoalalle. Tähän vaikutti myös se, että armeijan sijaan Räsänen suoritti siviilipalveluksen.

– Mulla oli silloin 80-luvulla voimakas pasifistinen ajatusmaailma ja ajattelin, että että armeija ei ole minun juttu. Isävainaa, joka oli vielä Syvärin veteraani, allekirjoitti vakaumustodistuksen. Mutta majuri, joka otti sen vastaan kysyi, että kenen herran allekirjoitus siinä on, niin se oli sitten iso paperi. Ja näin jälkeenpäin ymmärsin, ettei se isälle ollut niin itsestään selvää, Räsänen kertoo.

Siviilipalveluksen Räsänen suoritti Kuopion yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian osastolla, joka poiki suoran jatkopestin samalle työnantajalle. Työn ja mielilsairaanhoitajan opintojen aikana myös teatteri alkoi nostaa päätään, kun Räsänen liittyi Ylioppilasteatteriin.

Tuolloin Kuopion kaupunginteatterin johtoon nousi Kari Paukkunen, joka kävi seuraamassa myös Ylioppilasteatterin toimintaa.

Jossain Siwan kassalla jopa vartuneempi naishenkilö tarttuu hihasta ja kysyy, että mitäpä Otso.

Aimo Räsänen

– Kerran Kari sanoi mulle, että oletko teatterikoulua ajatellut, johon vastasin, että en. Tähän Paukkunen sanoi, että nyt ajattelet, Räsänen naurahtaa ja muistelee Paukkusen ikäänkuin pakottaneen hänet hakemaan teatterikouluun.

– Kari sanoi, että kadut sitä, jos et nyt sitä tee. ja niin siinä kävi, että eka kerran pyrin Tampereelle yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle ja pääsin sisään. Vuonna 1991 tuli sitten muutto Tampereelle, 25-vuotiaana.

Pyynikiltä nousukiitoon

Valtaosan näyttelijän urastaan Räsänen on ollut Tampereen Työväen Teatterin riveissä, jonne hänet kiinnitettiin vuonna 1995. Yksi uran merkittävimmistä vaiheista sijoittuu 1990-luvun puoliväliin, jolloin Kalle Holmberg ohjasi Pyynikin kesäteatteriin Täällä Pohjantähden Alla -trilogiaan pohjautuvan näytelmäsarjan.

– Se Kallen tapa ajatella teatteri, nähdä maailma ja ajatella sellaisia dramaturgisia kuljetuksia ja pilkkoa se teatterin kielellä. Ei arvoa voi uraa ajatellen mitata. Se oli täydellinen lottovoitto, Räsänen summaa.

– Ja sai tutustua suuriin teatterin tekijöihin, kuten Heikki Nousiaiseen ja Esko Roineeseen.

Sukkulointia telkkarissa ja teatterissa

Näyttelijäntyössä Räsänen vannoo teatterin nimeen vaikka onkin esiintynyt useissa sarjoissa ja tv-elokuvissa pääasiassa Yle TV2:n tuotannoissa.

– Kyllä teatteri on näyttelijän paikka. Ja se elävän yleisön kohtaaminen ja tunne, että se tietty aika on vietetty yhdessä. On se sitten naurun, liikutuksen tai ajatuksen tasolla, Räsänen pohtii.

– Mutta kyllä se, jos juhnaat teatterissa ja rullaat samoja polkuja, niin ne polut on aina sitten samoja. Kyllä se lajin vaihto virkistää, Räsänen kertoo.

Räsänen myöntääkin, että TV2 on ollut hänelle kuin toinen koti.

– Mutta samalla, kun telkkaria olen tehnyt, niin olen samalla ollut teatterissa. Päivät on välillä pitkiä, mutta kun työ on monipuolista niin se ei tunnu sitten raskaalta.

Viimeiset vuodet Räsänen on ollut mukana myös TV2:n Uusi Päivä -sarjassa. Sarjaa seuraavat kaikenikäiset katsojat, mutta erityisesti sen ovat löytäneet nuoremmat ikäpolvet. Niinpä Räsänen tunnistetaan katukuvassa Uuden Päivän Otso Karhuna.

– Jossain Siwan kassalla jopa vartuneempi naishenkilö tarttuu hihasta ja kysyy, että mitäpä Otso. Tai kaksi 10-vuotiasta tyttöä alkaa karkkihyllyllä supista, niin sitä Otsoa ne siinä katsoo. Se on vaan tämän pelin henki, eikä se mua häiritse. Mulla on lopun viimeksi niitä rooleja niin paljon päällä yhtäaikaa. Leikkiähän tämä kaikki tyynni ja voi sitä leikkiä hetken jatkaa siellä Siwan maitohyllylläkin, Räsänen naurahtaa.

Kotikonnut ja jalkapallo akkujen lataajina

Kesän aikana Uusi Päivä on tuotantotauolla, mutta Aimo Räsäsen voi nähdä ainakin Tampereen Komediateatterin lavalla. Tulevaan syksyyn Räsänen lataa akkuja paitsi kotitalon pihalla myös jalkapallon parissa.

– Jalkapallon on MM-kisat on aina iso tapahtuma. Meillä kun on kaksi nuorta miestä perheessä niin tässä on palloa aitan seinää vasten jytkitty. Ja on tässä jo aikoinaan pelattu paljon. Sieltä se on maalaispoikien elämään liittynyt kiinteänä osana, miettii Räsänen.

– Tässä akut latautuu jalkapalloa katsellessa ja ennen kaikkea täällä Savossa ja kotitantereella. Ei tämän parempaa lomapaikkaa ole.