Uudet kutusoraikot takaavat meritaimenen lemmenpuuhat Vantaanjoella – katso video

Vantaanjoella on kunnostettu jo puoli hehtaaria kutusoraikkoa. Vuosien kunnostustyöt ovat tehonneet, sillä meritaimenten kutupuuhia näkee syksyisin useiden kymmenien kilometrien päässä sisämaassa.

Kotimaa
Mies tekemässä kutusorakkoa Vantaanjoen Nukarinkoskella.
Virtavesien hoitoyhdistyksen työllisyysprojektin miehet kunnostavat soraikkoa vaelluskalojen kutupaikaksi.

Vaijerihissin ämpärissä sujahtaa näppärästi sorakuorma alas jokivarteen, kun Vantaanjoen Nukarinkoskella kunnostetaan joenpohjaa taimenten syksyisiä kutupuuhia varten. Joki on täynnä koskia, mutta vaelluskalat ovat valikoivia lisääntymisen suhteen.

– Monessa koskessa on kutupaikoista huutava pula eli tällaiset sorapatjat puuttuu koskialueilta. Silloin kun vaelluskalat lisääntyvät, nämä sorapatjat ovat ratkaisevassa asemassa tässä lisääntymisessä, kertoo Virhon työllisyyshankkeen vetäjä Olli Toivonen.

Toivonen tietää mistä puhuu. Mies on kunnostanut jokia Virhon mukana jo kahdeksan vuotta. Yleensä sora tuodaan koneella mahdollisimman lähelle jokea, mutta usein loppumatka viimeistellään käsiparien avulla. Vaaditaan ruista ranteeseen, kun joen pohjaan kipataan tonneittain soraa.

Siinä täytyy olla oikeanlaista soraa, oikeanlainen virtaus näillä sorakoilla ja myös suojapaikkoja pitää löytyä läheltä.

Olli Toivonen

– Vaelluskalat ovat hyvinkin tarkkoja näistä kutupaikka vaatimuksistaan. Siinä täytyy olla oikeanlaista soraa, oikeanlainen virtaus näillä sorakoilla ja myös suojapaikkoja pitää löytyä läheltä.

Vuosien työ taustalla

Virho on tehnyt jokikunnostuksia Uudellamaalla jo parisenkymmentä vuotta. Tässä mittakaavassa, työllisyysprojektin voimin, jokia ei muualla Suomessa kunnosteta, talkoovoimin kylläkin. Työllisyysprojektin työntekijät kunnostavat jokea yli puoli vuotta kolme päivää viikossa.

– Noin kymmenen vuotta on tämä työllisyysprojekti pyörinyt Vantaanjoella. Meillä on nyt jonkin verran yli puoli hehtaaria kutusoraikkoja monessa paikassa ja uomassa, kertoo Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistyksestä.

Työllisyysprojektissa kunnostetaan joenpätkiä, jotka ovat vaativia kohteita. Talkoissa keskitytään helpommin saavutettaviin paikkoihin. Molemmat tavat ovat silti kokonaisuutta ajatellen tärkeitä.

Virhon vuosien työ, viranomaiskunnostukset sekä nousuesteiden purkaminen ja kalatiet ovat luoneet valoisan tulevaisuuden Vantaanjoen vaelluskaloille. Nukarinkoskella, 60 kilometrin päässä merestä meritaimenet ovat varmuudella kuteneet kymmenen vuotta, esimerkiksi viime syksynä kutevia meritaimenia oli kymmeniä.

Yli 80 kilometrin päässä merestä meritaimenet ovat kuteneet vuodesta 2006 alkaen.

Meillä on nyt jonkin verran yli puoli hehtaaria kutusoraikkoja monessa paikassa ja uomassa

Kari Stenholm

– Ylimmät meritaimenten kutuhavainnot on tehty 95 kilometrin päässä merestä, Stenholm taustoittaa.

Pallo ei ole silti maalissa

Uhkia on silti. Jätevesipäästöt, rakentaminen ja Vantaanjoen edustan verkkokalastus ovat Stenholmin mukaan pahimmat uhat. Silti, hyvällä suunnittelulla uhkien riskejä voidaan pienentää. Virho rakentaakin kutusoraikot paikkoihin, jotka on valittu tarkkaan jätevesipäästöjä silmällä pitäen.

– Tilanne ei ole Vantaanjoella kovin vakaa. Vaikka kolmena viime vuotena on ollut erittäin hyvä kehityssuunta, niin muutamat pahat jätevesipäästöt voivat muuttaa tätä tilannetta, vaikka ne meidän varsinaiset kutusoraikot ovatkin suojassa, Stenholm lopettaa.