Kalevi Leppänen: Lapinhullu

Sairaus nimeltään lapinhulluus ei koske Lapissa syntyneitä ja siitä asti täällä asuneita ihmisiä vaan muualta tänne tulleita tai täällä säännöllisesti vierailevia. Syntyperäinen asukas ei välttämättä näe elinympäristönsä kauneutta ja erityispiirteitä, eikä pidä niitä minään kummoisina asioina.

Lapin-hulluus
Kalevi Leppänen: Lapinhullu -kirjan kansi
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Vakituisesti muunlaisessa ympäristössä ja toisenlaisten ihmisten parissa asuva saattaa aidosti lumoutua vaara- ja tunturimaisemista sekä Lapin ihmisten välittömyydestä. Häneen voi iskeä lapinhulluus kuin tauti.

Satakunnasta lähtöisin oleva ja lappilaiseen tyttöön 1960-luvun lopulla rakastunut Kalevi Leppänen on julkaissut kirjan Lappiin hurahtamisesta. Kirja on nimeltään Lapinhullu, alaotsakkeena Tarinoita Lappiin rakastuneista. Kirjan on kustantanut SKS. Kirjoittaja kertoo saaneensa idean kirjaan ollessaan Lapin yliopiston Tarinamestari-koulutuksessa. Kalevi Leppänen asuu nykyisin Rovaniemellä.

Leppänen kiintyi Lappiin ja Lapin ihmisiin

Kyseessä on perusteellinen artikkelikokoelma, jossa tarkastellaan lapinhulluutta hyvin monesta eri näkökulmasta. Leppänen aloittaa kirjansa ensimmäisillä henkilökohtaisilla Lapin kokemuksillaan silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimonsa kotoa, jonne nuori sulhasehdokas tuli ensimmäistä kertaa. Hän koki olevansa täydellinen utami eli taitamaton. Hän ei osannut tehdä mitään, eikä sanoa sanaakaan. Hän ei tuntenut luontevaa lähestymistapaa kanssakäymiseen mahdollisten appivanhempiensa kanssa. Orastava lapinhulluus oli pelkän tytön rakkauden varassa. Se kuitenkin kesti ja vähitellen useiden vierailujen ja vaellusretkien jälkeen Leppänen kiintyi Lappiin ja Lapin ihmisiin niin paljon, että lopulta muutti tänne asumaan.

Leppänen kirjoittaa, että maantieteellisesti Lappi on vuosikymmenien kuluessa laajentunut. Ennen puhuttiin Lapista ja Perä-Pohjolasta. Lapin muodostivat kahdeksan pohjoisinta kuntaa ja muu osa nykyistä Lappia oli Perä-Pohjolaa. Mistään Meri-Lapista ei kukaan 1960-luvulla edes puhunut, enkä minäkään kokenut muuttavani Lappiin vuonna 1964, kun perheemme muutti Kemistä Kemijärvelle. Tänä päivänä Lapin tunnettuutta halutaan hyödyntää varsinkin matkailussa, kun Kuusamo ja Pudasjärvikin haluaisivat kuulua Lappiin.

Lapinhulluutta ei voi yksiselitteisesti määritellä

Kalevi Leppänen tarkastelee kirjassaan, miten käsitys lapinhulluudesta on kehittynyt melko myöhään. Vasta matkailun yleistyminen ja tunturikeskusten syntyminen 1960-luvun lopulta alkaen oikeastaan loi nykyisenkaltaisen lapinhulluuden. Elintason vähitellen noustessa oli yhä useamman mahdollista tulla Lappiin matkailijana ja moni tykästyi joko Lapin erämaihin tai tunturikeskuksiin. Leppäsen mielestä lapinhulluutta ei voi yksiselitteisesti edes määritellä vaan se sisältää niin yksinäiset erämaiden vaeltajat ja kalastajat kuin tunturikeskusten yökerhojen bilettäjätkin.

Kalevi Leppäsen Lapinhullu -kirjan mielestäni mielenkiintoisinta antia ovat sen yli 20 henkilökuvaa muualla syntyneistä mutta Lapissa eläneistä tai tänne usein tulevista lapinhulluista. Mukana joukossa ovat mm. Hugo Sandberg, K.M.Wallenius, Urho Kekkonen, Yrjö Kokko, Petronella ja Kotlannin äijä. Näissä henkilökuvissa tarkastellaan lapinhulluuden erilaisia puolia ja sitä miten lapinhulluus iskee ihmiseen.

Lapinhulluutta kannattaa tavoitella

Ehkä kaikkein erikoisin ja hyvin varhainen lapinhullu oli upporikas skotlantilainen kaivosinsinööri Millie McKay. Aluksi hän asui Kemijärven Luusuassa ja muutti vuonna 1890 Pallasjärvelle. Kotlannin äijä pakeni Euroopan kohoavaa elintasoa ja uudenlaista maailmaa Lappiin. Hän tuli tunnetuksi erikoisista tempauksistaan ja siitä, että teetti ihmisillä kunnon palkalla hupihommia. Kotlannin äijä siirrätti Kemijärveltä Pallasjärvelle ison nuottaveneestä rakennetun kajuutallisen purjeveneen ja rakennutti Pallasjärvelle henkilökohtaisen kappelin. Kotlannin äijä harrasti nykyisin suosittua pyydä ja päästä -kalastustakin jo yli sata vuotta sitten. Paikalliset ihmiset tietenkin kummastelivat moista hulluutta.

Kalevi Leppäsen artikkelikokoelmasta Lapinhullu saa mielestäni hyvän käsityksen tästä nykyajan taudista. Leppänen kirjoittaa: ”Lapinhulluuteen kuuluvat Lapin tunnelma ja outo kiintymys, kuumeen tapainen, joka vetää aina vain Lapin suuntaan. Lappi on lapinhullulle ennen kaikkea kutkuttava mielentila, monille myös pakopaikka. Lapinhulluutta kannattaa tavoitella, koska se on pikemminkin lääke kuin sairaus.”