"Runous mitataan lukijan päässä"

Valtakunnan suurimmasta runopalkinnosta kisaa viisi keskenään hyvin erilaista teosta. 8500 euron suuruisen Einari Vuorela -palkinnon saaja julkistetaan syyskuussa.

kulttuuri
Einari Vuorela -runokilpailun finalistit
Yle

Valtakunnallisen Einari Vuorela -runopalkinnon finalistit on julkistettu Keuruulla. Ehdolla on viisi teosta: Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva, V. S. Luoma-ahon Kronologia, Vesa Haapalan ja Markus Pyörälän Kuka ampui Ötzin?, Pauliina Haasjoen Hiukset sekä Silja Järventaustan Hyvän yön puisto.

Palkintolautakunnan puheenjohtaja kirjailija ja kriitikko Jukka Koskelainen toteaa, että runojen paremmuusjärjestykseen laittaminen on aina haastavaa, koska runoutta ei voi mitata.

- Runous on niin monimuotoista. Ulkopuolelle jäi erittäin hyviä teoksia ja se harmittaa. Mutta juuri sen takia on tuotava esille runoutta, jota ei voi mitata muuta kuin lukijan päässä.

Runous on vapaa alue

Tämän vuoden finalistiteokset edustavat hyvin eri tyyppistä runoutta - ja se juuri tekee runoudesta kiehtovaa.

Pitää olla läpiharkittu suhde kieleen. Se otetaan haltuun ja annetaan sen sitten karata käsistä.

Jukka Koskelainen

- Ei tiedä koskaan mitä eteen tulee. Ei ole yhdistävää runon muotoa tai tyyliä, vaan jokainen runoilija joutuu itse hakemaan oman linjansa. Runous on nykyään vapaa alue.

Yksi nykyrunoilijan ja nykyrunouden tehtävä on kielen kartoittaminen, mutta silti pelkkä kielen hajanaisuuden esittely ei Koskelaisen mukaan riitä.

- Pitää olla läpiharkittu suhde kieleen. Se otetaan haltuun ja annetaan sen sitten karata käsistä. Silti kaikki ei ole hajonnutta ja vinksin vonksin. Kieltä käytetään ihan ymmärrettävässä muodossa.

Vaikka runolle ei ole tiukkoja sääntöjä, sen tunnistaa silti.

- Runoudessa korostuu rytmi ja kielen sointi, Koskelainen tiivistää.

Voittaja julkistetaan syyskuussa

Jos finalistien valinta tuotti palkintolautakunnalle päänvaivaa, niin voittajan valinta on sekin haasteellinen tehtävä. Koskelainen ennustaa, että ennen kuin voittaja syyskuun lopulla julkistetaan, on jälleen käyty pitkiä keskusteluja raatilaisten kesken.

Koskelaisen lisäksi palkintolautakuntaan kuuluvat kirjailija Hannele Huovi ja kriitikko Juha-Pekka Kilpiö.

8500 euron suuruinen runopalkinto on Suomen suurin. Se on saanut nimensä Suomen tunnetuimpiin kuuluvan luonnonlyyrikon, keuruulaisen Einari Vuorelan mukaan.

Palkintolautakunnan luonnehdinnat ehdokkaista: 

*Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva *

Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva luotaa taltioinnin välineitä ja historiaa. Miten maisema tai äänimaailma muuttuu, kun se jäljennetään? Sarjoiksi jäsennetyt lauseet, säkeet ja aforismimaiset kappaleet ottavat etäisyyttä havaintoihin ja lähestyvät niitä jälleen. Välillä kokoelma vieraannuttaa maisemasta, muistuttaa että olemme keinojen armoilla, välillä taas luodaan runokuvaa aivan kuin ennen vanhaan.

Näin syntyy kiehtova ja taitava havaintojen ja anekdoottien kooste, joka kertoo niin geometrisistä kuvioista kuin jäljentämisen tekniikoista mutta joka ei kaihda kiertotarinaakaan. Lisäksi Blombergin kirja on ulkoisesti hieno esine, jota on hyvä pitää kädessä. Mutta on jokin määrittelemätön, joka saa keskustelun kuluessa väistämään toista ihmistä, katselemaan hänen huuliaan, miten ne liikkuvat, kuin ne vain liikkuisivat mutta eivät kunnolla puhuisi?

V. S. Luoma-aho: Kronologia

V. S. Luoma-ahon Kronologin 229 tekstifragmenttia muodostavat oudon tunnistettavan multiversumin, jossa niveltyvät kokemus tilasta, koneelliset ruumiit ja mutaation prosessit. Kotimaisen runouden kentässä teos tekee omintakeisen avauksen genrefiktioon.

Tieteiskirjallinen viritys tuottaa visionääristä kuvastoa, mutta se myös lataa teoksen avoimen ja aukkoisen rakenteen täyteen merkitystä: näky romahduksen jälkeisestä maailmasta on esitettävissä vain viitteellisinä muistiinpanoina ja kertomuksen jälkinä. Kronologi asuu suurenmoisia raunioita.

*Vesa Haapala ja Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin? *

Kahden tekijän, runoilija Vesa Haapalan ja graafikko Markus Pyörälän, yhteistyönä kehkeytynyt magnum opus on vaikuttava jo silkkaa aineellisuuttaan, mutta ennen kaikkea kirja perustelee multimodaaliset keinonsa, kuvan ja sanan kytkennät, poikkeuksellisen vakuuttavasti. Kumpikaan elementti ei ole koriste eikä niiden suhde toisteinen.

Ötzin osaa aikalaistodellisuudessa ei voi pelkistää esimerkiksi ?kritiikiksi?, vaan sen ratkaisu on kerryttää ja tuhlata täysin pidäkkeettä itse kirjoitusta: lähteitä, tekstilajeja, rekistereitä ja runomuotoja. Moneutta juhliva ja riemastuttavan epätasainen teos vedonnee yhtä lailla äännemaalailun maistelijaan kuin paranoidiin koodinpurkajaan.

Pauliina Haasjoki: Hiukset

Pauliina Haasjoen Hiukset-teoksen runot keräävät havaintoja kuin läikkyvälle kalvolle. Maailman ja ihmisen välille virtaa jatkuvasti uusia yhteyksiä, viestit ovat matkalla moneen suuntaan. Runojen peruselementit ovat tuttuja, mutta liike on dynaamista ja lauseet kauniisti sommiteltuja. Hiukset aaltoilee ja polveilee sarjoittain kutoutuvina säkeinä, luotaa luontoa uudeksi niin maisemien kuin hiukkasten tasolla.

Runot ovat kielen virtaa ja herkkää havaitsemista, jättäytymistä voimien ja avaruuden kappaleiden vaikutuksen alle. Pimeän aineen väki kenties istuu verhon takana ja keskustelee, lasti kädessä, kuunnellen ihmeellistä musiikkia. Kyllä he hämmästyvät nähdessään meidät, valon maailmankaikkeuden.

Silja Järventausta: Hyvän yön puisto

Silja Järventaustan Hyvän yön puiston lukeminen on ponnistelua, joka vie kielen epävarmalle pinnalle. Siellä lukijan on kuljettava kuin heikolla jäällä, varovasti. Tavalliset asiat näyttäytyvät outoina ja kieli osoittaa arvoituksellisen luonteensa.

Järventausta vetää sivuun kielen verhoa ja paljastaa lukijan luutuneen ja kaavamaisen kielen ja ajattelun. Järventausta näkee tiheitä, taipuisia ja alakuloisia unia, mutta uskaltaa myös ilakoida ja leikkiä runokielellään. Se on kuin vasara, joka tulee kuin tuleekin lyödyksi.

Jukka Koskelaista Yle Keski-Suomelle haastatteli Antti Seppälä.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus