Entiset Jehovan todistajat: Karttamissäännökset rikkovat uskonnonvapauslakia

Lain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Entisten Jehovan todistajien mielestä vaatimus karttaa yhteisöstä erotettuja on ristiriidassa lain kanssa.

Kotimaa
Jehovan todistajien kiintesitö Vantaalla.
Jehovan todistajien valtaakunnansali Vantaalla.Yle

Jari-Pekka Peltoniemen elämä Jehovan todistajana päättyi vuonna 2006, kun hänet erotettiin yhteisöstä. Syynä olivat pääasiassa näkemykselliset erot.

– Jehovan todistajan pitää uskoa aina senhetkinen opetus. Jos ei usko, tai varsinkin jos tuo esille tämän epäuskonsa, niin joutuu vähintään puhutteluun. Varsinkin jos puhuu muille tällaisista asioista, niin siitä voi seurata oikeuskomitea ja erottaminen, Peltoniemi kertoo.

Raskainta erottamisessa oli karttamissääntö, joka kieltää Jehovan todistajilta kaiken yhteydenpidon yhteisöstä erotettujen tai siitä itse eronneiden kanssa. Lähes kaikki Peltoniemen tuntemat Jehovan todistajat, sukulaiset ja tuttavat, katkaisivat välinsä häneen.

– Siskoni ovat pyytäneet, etten enää ota yhteyttä. Muutama ihminen on uskaltanut uhmata ehdotonta sääntöä, elinkautista karttamisrangaistusta, mutta he tekevät sen oman turvallisuutensa kustannuksella ja tapaavat minua salaa, Peltoniemi sanoo.

Jehovan todistajien yhteisö ei halunnut kommentoida asiaa.

Yksilöillä ja yhteisöllä omat oikeutensa

Uskontojen uhrien tuki ry on tehnyt kaksi selvitystä yhteisön entisen jäsenten kertomien kokemusten perusteella. Selvitykset toimitettiin toukokuussa myös oikeus- ja sisäministeriöihin. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on luvannut tiedottaa selvityksen etenemisestä ennen jäämistään kesälomalle.

Lain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

– Uskonnonvapauslaki tietysti edellyttää, että ihmisellä on oikeus täysin vapaasti irrottautua uskonnollisesta yhdyskunnasta. Ketään ei voi pakottaa kuulumaan mihinkään yhteisöön, kertoo Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.

Professori muistuttaa, että myös uskonnollisella yhdyskunnalla on oikeuksia ja tietty lain suojaama autonomia päättää yhteisön säännöistä, joihin ihminen sitoutuu liittyessään siihen.

Äärimmäisenä keinona yhdyskunnan lakkauttaminen

Jos yhteisön jäsenet kokevat tulleensa väärinkohdelluiksi, on viranomaisten vaikea puuttua tilanteeseen.

– Julkisella vallalla on kohtuullisen vähän keinoja puuttua uskonnollisen yhdyskunnan toimintaan silloin kun ei mennä lainvastaiseen eli ei puhuta esimerkiksi rikoslain vastaisesta toiminnasta.

– Uskonnonvapauslaissa on äärimmäisiä keinoja, kuten väliaikainen toimenpidekielto ja uskonnollisen yhdyskunnan lakkauttaminen, mutta ne edellyttävät jo sellaista säännönmukaista poikkeamista oikeusjärjestyssäännöstä, että eivät tämäntapaisessa toiminnassa tule kysymykseen, Viljanen arvioi.

Professorin mielestä paras tapa puuttua uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuviin epäkohtiin on julkinen keskustelu aiheesta.

– Se on keino lisätä suvaitsevaisuutta myöskin uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Silloin ihmiset voivat arvioida myös omassa toiminnassaan, kannattaako kuulua johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, että millaisia rajoitteita siitä seuraa omalle elämälle, Viljanen lisää.