Kärpäspaperi ja katiska taipuvat runoksi

Sanat muuttuvat kainuulaisessa kesässä runoiksi. Yle Kainuun toimitus haastoi Kainuun lausujien naiset luomaan viidestä valikoidusta sanasta runoja. Improvisoiden tehdyt runot saivat tekijät pinnistelemään, ilakoimaan ja luomaan uutta.

sanataide
Yksinäinen suutari odottaa ottajaansa katiskassa.
YLE / Tarja Hiltunen

Kärpäspaperi

Etiketissä lukee synekdokee.

Niistän nenän.

Ei kannata kyllä kyniä kärpäspaperia.

Vasikka laulaa lypsykoneen tahdissa.

Loput kärpäset mummon keittiössä hertmostuu.

Myrkyllistä maito, ajat muuttuvat lapsoseni.

Katiska (oodi Olli Ahvenlahdelle)

Olen hilljaa.

Limottunut.

Limettynyt.

Sekoitan keittokalan nurinpäin.

Kummankohan kanssa se on naimisissa?

Ovi auki aina.

Ulospääsytön.

Nimismiehen kihara

Saab ysiysi.

Kihara, kihara.

Hiekkaa, hiekkaa.

Niillä lainehdin.

Tämä karu Shelli.

Nimismiehelle kirkasta kahvia.

Brasialaiset asfalttimiehet.

Eikö vieläkään korjausrahoja perukoille?

 

Rapurutto

Merkillisessä lauantailotossa herrojen rasvaiset varpaanvälit arvotaan.

Rantavedessä pilven varjoja.

Ravuissa arvottomuus.

Eläinlääkärin vastaanotto puhdistaa joet saksista.

Elämä pannan purkkiin.

Nötköttiä väestösuojassa.

Moottoripyörän takalaatikko jää tyhjäksi seuraavassa saaressa.

 

Äkkilähtö

Lento odottaa.

Pihan perälle oikosenaan.

Tämä tuli äkkiä.

Makkarakojun tuoksu, tsunami.

Koivun takaa ja haloo.

Sireeni kukkimaan soikoon.

Ruumiintuntu, ihme.

Äkistän sinapinsiemenen.

Runot Kainuun lausujat: Minna Härkönen, Seija Mustaneva, Arja Mikkonen, Katjamari Kärkkäinen, Ulla Heikkinen, Tarja Kerttula ja Teija Rääpysjärvi