Parasta potkaa vai luusoppaa?

Televisiossa riittää ruokaohjelmia ruuhkaksi asti. Niitä kannattaa vilkaista, ettei ravintolareissu mene luiden imeskelyksi, vinkkaa Yle Satakunnan uutispäällikkö Soila Ojanen.

Näkökulmat
Soila Ojanen
Yle

Ruokaohjelmaa tursuaa joka tuutista ja tötteröstä. Vauhdikas kokki hakee possunniskansa skootterilla ja toinen valmistaa salaattia isoäidin vanhassa emalivadissa. Yksi ihanuus laittaa voita ja sokeria joka ruokaan ja antaa viekoittelevalla äänellään valmistusvinkit.

Takakireä raati laittaa yhdessä ohjelmassa makuja järjestykseen ja häätää väärät makuvivahteet vanginneet armotta ulos. Illallista laitetaan sinkuille, tähdille ja taviksille. Televisionkatsoja saa poimittua kulinaaripuheesta sellaiset tiedot, että hän voisi lähestulkoon toimia ruokakriitikkona.

Tv-ruokaruuhka harmittaamonia. Ruuasta tietäminen on kuitenkin järkevää – kannattaa hankkia edes perustiedot. Niistä voi olla hyötyä esimerkiksi ravintolassa.

Maksa oli sopivan kypsää ja siiassa kaunis paistopinta.

Soila Ojanen

Ystävät viettivät porukalla syntymäpäiviä ravintolassa, jossa oli valkoiset pöytäliinat pöydässä. Tilattiin siikaa, maksaa sekä paikallista makkaraa. Päivänsankari tilasi sieltä listan kalliista päästä, oikein karitsanpotkaa. Ruoka tuli pöytään ja iloinen massutus täytti tilan. Maksa oli sopivan kypsää ja siiassa kaunis paistopinta. Jokainen kehaisi omaa annostaan – paitsi sankari.

Hän pyöritteli haarukan nokassasattumia ja natusteli pientä muusiannostaan pikkuhiljaa närien. Maistuuko? "Juu-juu", vakuutteli hiljainen mies, kunnes lautasen antia alettiin tutkia porukalla. Karitsa-annos olikin lautasellinen luita, joissa ei ollut lihasta edes hajua. Vieressä oli puoliksi syöty muusi ja rippunen soosia. "Pitäisikö nämä imeskellä? Siten niistä saisi jotain ehkä irti", esitti juhlakalu toiveikkaasti. Hän kertoi, että annoksen päällä oli komeillut ihan tyhjä valkoinen luu. "Luulin sitä koristeeksi."

Annoksen päällä oli komeillut ihan tyhjä valkoinen luu.

Kävi sääliksi miestä. Karitsakalmiston luukokoelman lautaselleen saaneen ruokatietous oli kovin viipyilevä. Hän epäili itseään. Onko luuläjä muusiannokseen oikeasti kunnon annos? Seurueen huutoäänestys paljasti, ettei ole.

*Perheenjäsenen ruokaohjelmahimo sai *armon. Ehkä joskus kannattaisi kestää se huutava kokkikin. Ihan oman ruokatietouden päivitykseksi.