Enää harva turvapaikan saanut lapsi saa perheensä Suomeen

Perheenyhdistämisen ehtoja on viime vuosina tiukennettu, ja hakemusten määrä on puolittunut. Tampereella asuvaa kongolaista Yannick Tshimangaa onnisti, sillä hänen kaksi sisarustaan muuttivat heinäkuun alussa Suomeen.

Kotimaa

– Minä olen maailman iloisin mies, Yannick Tshimanga sanoo ja hymyilee leveästi.

Hänen sisaruksensa Kathi ja Kennedy tulivat Suomeen Tansaniasta pari viikkoa sitten. Kongolaiset sisarukset olivat olleet erossa vuosia.

– Olen iloinen täällä. Tämä on kuin unelma, josta tuli totta, Kathi Yowa sanoo.

Kathi ja Kennedy asuvat Tampereen Perheryhmäkoti Satakielessä ja Yannick jo omillaan. Perheestä on jäljellä enää he kolme. Ongelmat alkoivat, kun heidän vanhempansa siepattiin, ja yksi perheen lapsista surmattiin. Lapset joutuivat erilleen, ja Yannick päätyi Suomeen.

Sisarusten tapaus on poikkeus, sillä harva alaikäinen turvapaikanhakija saa enää perheenjäseniään Suomeen. Vuonna 2013 oleskeluluvan Suomesta sai vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen huoltaja ja tammi-kesäkuussa 2014 viisi.

Perheenyhdistämisen ehtoja on kiristetty viime vuosina, ja perheenyhdistämishakemusten määrä on puolittunut. Kun vuonna 2011 oleskelulupahakemuksia perhesiteen perusteella jätettiin 2014 kappaletta, oli luku vuonna 2012 enää 599. Hakemusten vuosittainen määrä on pysynyt suunnilleen samana sen jälkeen. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa on jätetty 334 hakemusta.

"Maahanmuuttovirasto kiristysten takana"

Toimittaja Jussi Förbom on kirjoittanut turvapaikkapolitiikasta kirjan Väki, valta ja virasto, jossa hän tarkastelee Maahanmuuttoviraston roolia Suomen turvapaikkapolitiikan muokkaamisessa viime vuosina. Kirja perustuu haastatteluaineistoon ja lainmuutos-keskustelun analysointiin.

Förbomin mielestä Maahanmuuttovirasto on aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan lainmuutoksiin.

– Kyllähän poliitikot säätävät lain viime kädessä, mutta Maahanmuuttovirasto on tehnyt hyvin paljon omaa poliittista vaikuttamistyötään. Se on hyvin vakava lausunnonantaja, koska se on tässä maassa se taho, joka niitä päätöksiä tekee, ja joka sitä koko hallintoa pyörittää. Poliitikot ja muut virkamiehet muualla hallinnossa hyvin hanakasti kuuntelevat, mitä Maahanmuuttovirasto sanoo, Förbom kertoo.

Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtajan Tiina Suomisen näkökulma on toinen:

– Totta kai haluamme olla mahdollisimman aktiivisesti mukana, joko työryhmissä tai sitten ainakin kommentteja antamassa. Totta kai olemme kiinnostuneita siitä, minkälainen lainsäädännön sisältö on ja minkälaiseksi sitä ollaan muuttamassa, koska se suorastaan helpottaa meidän tehtäväämme tai voi vaikeuttaa sitä. Se vaikuttaa myös meidän resurssitarpeisiimme, Suominen sanoo.

Lapsi – maahanmuuton väline?

Yksin Suomeen tulleiden lasten kohdalla Maahanmuuttovirasto pohtii, käytetäänkö lasta mahdollisesti "maahanmuuton välineenä".

– Jos kerran muu perhe on jäänyt sinne kotimaahan tai asuinmaahan, ja lapsi on lähetetty yksinään, annettu ehkä salakuljettajien mukaan vaaralliselle matkalle, joudutaan harkitsemaan, onko tässä ollut kyse siitä, että lapsi on lähetetty ensin ja itse aiotaan tulla perässä, vai että lapsi on oikeasti haluttu lähettää turvaan, Suominen sanoo.

Jussi Förbom on toista mieltä.

– Tämä on kuitenkin hyvin kaukana siitä käytännön todellisuudesta, jossa nämä ihmiset elävät. Usein tilanne on se, että esimerkiksi Somaliassa perheen yksi lapsi on jo kuollut tai joutunut kaapatuksi tai loukkaantunut sotilaana, ja yksi lapsi halutaan yrittää pelastaa.

– Se, että lapsi päätyy Suomeen, on usein hänelle itselleen suuri yllätys. Hän ei tiedä Suomesta tai täkäläisestä systeemistä mitään eikä osaa kuvitellakaan, millaisia mahdollisuuksia hänellä on elämässään sen jälkeen, kun hän on tänne tullut, Förbom sanoo.