1. yle.fi
  2. Uutiset

Vieraslajien torjunta on hankalaa – "Syödään ne pois"

Englanninkielisessä maailmassa on liike, joka pyrkii ratkaisemaan haitallisten vieraslajien ongelman syömällä ongelman. Internetissä ja Twitterissä ryhmän löytää hakusanalla "invasivore".

luonto
Jättipalsami
Yle

Vieraslajien maahanmuuton estäminen on hankalaa. Villit petoeläimet, kalat, linnut ja hyönteiset liikkuvat huoletta maasta toiseen, eikä kukaan pysäytä niitä rajalle ja kysy niiltä papereita. Vieraslajeista kasvien torjunta on ehkä helpointa, vaikka se onkin työlästä.

– Kasvilajit ovat hyvä sisäänheittoryhmä koko vieraslajikysymykseen. Niiden kanssa on helppo osoittaa vieraslajien haitallisuus, vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä Suomen luonnonsuojeluliitosta toteaa.

Jättiputkissa tiivistyvät vieraslajien haitat. Ne kasvavat kookkaiksi ja niin tiheiksi, että ne muodostavat läpitunkemattomia jättiputkiryteikköjä. Ne ovat maisemallinen haitta. Ne voivat estää kalastuksen ja liikkumisen jokivarsilla. Ne voivat tontin vallatessaan alentaa kiinteistön ja maan arvoa. Lisäksi ne voivat aiheuttaa ihmisille palovamman kaltaisia iho-oireita, kun niiden kasvineste reagoi auringonvalon kanssa.

Puutarhakarkulaiset suurin ryhmä

Jättiputket ja jättipalsami tuotiin Eurooppaan ja Suomeen koristekasveiksi jo 1800-luvulla. Suurin osa Suomen vieraslajeista leviääkin luontoon puutarhoista: joko karkulaisina ja kasvijätteen mukana.

Suomalaisilla pihoilla kasvaa todennäköisesti paljon lajeja, jotka osoittautuvat haitallisiksi. Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta, ja yhä useampi laji, kuten kanadanpiisku, on alkanut tuottaa siemeniä.

– Pohjoisamerikkalaiset piiskut ovat varmasti sellaisia lajeja, joista tulevaisuudessa puhutaan paljon enemmän, Markus Seppälä Suomen luonnonsuojeluliitosta ennustaa.

Kanadanpiisku on jo luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Se pitäisi pitää puutarhan rajojen sisäpuolella, ja sen kukinnot pitäisi katkaista ennen siementen kypsymistä. Tehokkain keino hävittää kasvusto kokonaan on kaivaa kasvit ylös juurineen.

– Vieraslajien torjunnassa on tahtotila varmasti se tärkein. Ei kannata käsiä nostaa pystyyn heti alkuun. Se vaatii suunnitelmallisuutta. Se ei voi jäädä yhteen kertaan. Kohdetta pitää käsitellä useamman vuoden ajan, että kaikki varmasti saadaan pois, vanhempi tutkija Terhi Ryttäri SYKE:stä arvioi.

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset järjestävät vieraskasvilajien kitkentätalkoita eri puolilla maata, muun muassa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Jyväskylässä. Yhdistykset ovat käyneet esimerkiksi jättiputken ja jättipalsamin kimppuun. Helsingissä ensimmäiset talkoot järjestettiin jo vuonna 2005.

– Ne pysyvät paikallaan, ja niille on helpompi tehdä jotain kuin vaikka Itämeren plankton-kokoisille lajeille, Markus Seppälä lohduttaa.

"Ei niitä voi haalia sieltä pois"

Vieraslajien torjunta onkin hankalinta merissä. Vieraslajit, olivatpa ne sitten kaloja, kotiloeläimiä, planktoneita tai vesikasveja, havaitaan usein myöhään.

– Suurin ongelma on, että kun me saadaan joku laji tänne, ja se asettuu ja alkaa lisääntyä, niin niistä ei pääse sitten millään enää eroon, erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

– Ei niitä voi haalia sieltä pois, koska sieltä lähtee kaikki muukin. Se on ummikkona haavimista. Vesiekosysteemi on haastavampi kuin maaekosysteemi, Lehtiniemi toteaa.

Hän koordinoi keväällä laajaa seitsemän tahon yhteistä tutkimushanketta HAVINA:a (siirryt toiseen palveluun) vieraslajien levinnäisyyden ja torjuntakeinojen kartoittamiseksi. Hankkeessa korostettiin, että torjunnan edellytys on vieraslajien havaitseminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sekä nopea tiedonvälitys, jotta lähialueet voivat varautua tilanteeseen.

Meressä havaintoja vieraslajeista tekevät lähinnä sukeltajat ja kalastajat. Luonnonsuojeluliiton vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä kehottaakin vähintään ottamaan kuvan kummallisesta kalasta ja vielä mieluummin ottamaan sen mukaan ja pistämään sen pakkaseen myöhempää tunnistusta varten. Havainto kannattaa ilmoittaa vieraslajiportaaliin (siirryt toiseen palveluun), Luonnontieteelliseen keskusmuseoon (LUOMUS) (siirryt toiseen palveluun) tai Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen (RKTL) (siirryt toiseen palveluun).

– Kaikki kalastajat varmasti hiffaavat, että jos tulee tällainen uusi laji, joka osoittautuu haitalliseksi ja lähtee pilaamaan muiden lajien elinmahdollisuuksia tai syömään niitä pois, niin sehän on kaikilta kalastajilta pois. Tässä on varmasti hyvä herrasmiessopimushenki päällä, Seppälä arvelee.

"Ratkaistaan ongelma syömällä se pois"

Kasvavia vieraslajikantoja kannattaa kalastaa ja vaivan palkaksi syödäkin. Suomessa nopeasti runsastuvaa mustatäplätokkoa käytetään alkuperäisalueillaan Mustameren ja Kaspianmeren alueella yleisesti ravinnoksi. Se on yhä yleisempi näky suomalaisenkin onkimiehen koukussa.

Mustatäplätokon onkimisessa järjestetään kilpailujakin. RKTL:n, Helsingin kaupungin liikuntaviraston ja Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran järjestämän kilpailun (siirryt toiseen palveluun) voittaja onki viime vuonna 122 kalaa.

– Alkuperäismaissa sitä kalastetaan ihan tonneittain. Lihan koostumus on sen verran kiinteä, että se sopii ihan hyvin ruoanlaittoon. Me emme vaan ole tottuneet siihen, tutkija Lauri Urho RKTL:stä huomauttaa.

Suomen luonnonsuojeluliitto ei ainakaan vielä järjestä kalastuskilpailuja, eikä tarjoa vieraslajien pyydystäjälle "tapporahaa". Markus Seppälä kuitenkin uskoo, että sekä mustatäplätokko että hopearuutana voisivat päätyä suomalaisten ruokapöytiin.

– Ainakin englanninkielisessä maailmassa on liike, joka pyrkii ratkaisemaan haitallisten vieraslajien ongelman syömällä sen ongelman!

Internetissä ja Twitterissä ryhmän löytää hakusanalla "invasivore".

– Nyt kun jättipalsami rupeaa näillä näppäimillä kukkimaan, ja itse asiassa ensimmäiset kukat ovat tulleetkin, niin aion kyllä lähteä kukkien terälehtiä keräämään. Niistä kuulemma tulee hyvä salaatti, Seppälä kertoo.

Asiantuntijat korostavat, että tärkeintä kaikkien merestä nostettujen vieraslajien kohdalla on, että niitä ei päästetä takaisin veteen.

– Kaikki, mitä me otetaan sieltä pois, voi auttaa pitämään kurissa kantoja, tutkija Lauri Urho huomauttaa.

Tarkkailtavien kalalajien yksilöitä ei saa siirtää tai käyttää syöttinä alueilla, joilla lajia ei vielä esiinny.

"Lemmikeissä kesäkissameininkiä"

Vaikka villieläimet liikkuvat rajojen yli vapaasti, lemmikkieläinten omistajien on syytä noudattaa Eviran (siirryt toiseen palveluun) ja Tullin (siirryt toiseen palveluun) ohjeita ja sääntöjä eläinten tuonnista ja viennistä. Torstaina Suomessa todettiin ensimmäisen kerran Leishman-loista.

Suomen lähialueilla esiintyy myyräekinokokki, joka on Leishmanin tapaan ihmisellekin vaarallinen loiseläin.

– Ehkä sellainen, mihin voidaan eniten vaikuttaa on, että se ei tulisi koirien mukana. Koirille pitäisi antaa madotuskuuri, jos niillä sattuu olemaan se, niin se saataisiin korjattua, tutkija Lauri Urho RKTL:stä arvioi.

Lemmikkieläimiä ei missään tapauksessa pidä vapauttaa luontoon, olivatpa ne kissoja, sammakoita tai käärmeitä.

– Tuntuu, että näissäkin on sellaista kesäkissameininkiä. Tokihan niitä voi päästä karkuunkin, mutta koetaan yllättävän helpoksi, kun lemmikkiä ei pystytä tai haluta pitää, päästää se takaisin luontoon. Ajatellaan, että se on järkevintä siinä vaiheessa, vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä Suomen luonnonsuojeluliitosta hämmästelee.

Turun lähistöltä on esimerkiksi tavattu vieraslajina (siirryt toiseen palveluun) keskieurooppalainen alppivesilisko, joka on todennäköisesti vapautettu luontoon. Se havaittiin ensi kertaa toukokuussa 2013, kun kaksi luontokuvaajaa löysi pienen liskopopulaation metsälammesta.

– Niitä tarkkaillaan tällä hetkellä. Toivottavasti se ei pääse ottamaan mittaa meidän kotoisista liskoistamme, Markus Seppälä sanoo.

Uhkana on muun muassa liskon kotialueilla esiintyvän kytridiomykoosi -sienitaudin leviäminen Suomen sammakkoeläimiin.

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö vastaa maa- ja metsätalouden, riistatalouden sekä kalatalouden vieraslajeista ja ympäristöministeriö luonnonsuojelulain mukaisista vieraslajeista. Liikenne- ja viestintäministeriö koordinoi väylänpitoon, liikenteeseen ja kuljetuksiin liittyviä vieraslajikysymyksiä. Kehitysyhteistyöhankkeisiin liittyvä vieraslajivastuu kuuluu ulkoasiainministeriölle.

Lue seuraavaksi