1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Hamasin käytössä ehkä pitkän matkan raketteja Syyriasta

Israelin armeijan mukaan Hamas-järjestön viime päivinä ampumat raketit ovat syyrialaisvalmisteisia pitkän kantomatkan raketteja. Rakettien tuhovoimaa vähentää huomattavasti Israelin käytössä oleva Rautakupoli-torjuntajärjestelmä.

Israelilaiset Merkava-tankit matkalla kohti rajaa Israelin Gazaan tekemän ilmaiskun jälkeen 8. heinäkuuta 2014. Kuva: Jack Guez / AFP / Lehtikuva

Palestiinalaisten Hamas-järjestön käytössä on Israelin armeijan mukaan pitkän kantomatkan M302-raketteja. Haaretz (siirryt toiseen palveluun)-lehden tietojen mukaan Hamasin hallussa on kymmeniä tällaisia raketteja. M302-raketti ammuttiin lehden tietojen mukaan Haderan rannikkokaupunkiin, joka sijaitsee Tel Avivin ja Haifan välillä.

Israelin laivasto pysäytti maaliskuussa Gazaan matkalla olleen iranilaisen laivan, jonka lastina oli 40 M302-rakettia, kertoo israelilainen Jerusalem Post (siirryt toiseen palveluun) -lehti. Haaretzin tietojen mukaan tätä ennen raketteja oli ehditty kuljettaa Gazan alueelle kymmenittäin.

Savua Gazassa Israelin ilmaiskun jälkeen 9. heinäkuuta. Kuva: Jack Guez / AFP / Lehtikuva

Rakettien kantomatka on aiempaa pidempi, 90–160 kilometriä, mikä mahdollistaa iskut aiempaa kauemmaksi. Tähän saakka käytössä olleiden isoimpien Fajr- ja Zelzal-tyyppisten rakettien kantomatka  on ollut noin 70 kilometriä, mikä on yltänyt Gazasta Tel Avivin ja Jerusalemin liepeille saakka. M302-raketteja pidetään myös huomattavasti tarkempina kuin Gazassa valmistettuja raketteja. Tehdasvalmisteisina ne kestävät myös kovempaa käsittelyä, mikä helpottaa niiden liikuttamista ja varastointia.

M302 perustuu kiinalaiseen WS-2-rakettiin, jollaisia Hizbollah ampui Israeliin vuonna 2006 toisen Libanonin sodan aikana. Näihin raketteihin perustuu myös Israelin armeijan arvio raketin enimmäiskantamasta, joka on jopa 160 kilometriä. Raketin taistelukärki voi painaa enintään 145 kilogrammaa.

Samaan aikaan uudempien rakettien kanssa Hamas käyttää myös vanhempaa Gazassa rakennettua aseistusta iskeäkseen Israelin alueelle.

– On ammuttu todennäköisesti myös vanhempaa kalustoa, siellä käytetään sitä mitä on saatavilla, kertoo kapteeni Olli Teirilä Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta.

Kovin nopeasti ei Gazan alueen rakettivarasto myöskään hupene, sillä Gazan alueella arvioidaan olevan ainakin 100 000 rakettia, joskin suurin osa niistä on hyvin alkeellisia.

Hamas on ampunut Israeliin myös kraanatinheittimillä. Verrattuna raketteihin heittimet ovat helposti liikuteltavia aseita, mutta niiden käyttöä rajoittaa niiden lyhyt kantama.

Israelin armeijan tietojen mukaan vuoden 2001 jälkeen maahan on ammuttu Gazan alueelta noin kolme rakettia tai kranaatinheittimien ammusta päivässä.

Hamasin lisäksi Islamistinen Jihad -järjestö kykenee ampumaan raketteja Gazan alueelta.

Rakettien tuhovoima pieni – pelotevaikutus suurempi

Rakettihyökkäyksillä ja muulla epäsuoralla tulella on saatu aikaan melko vähän aineellista vahinkoa, mutta ne aiheuttavat pelkoa ja pakottavat eteläisessä Israelissa asuvat suojautumaan usein pommisuojiin.

Israel käytti Iron Dome SRM -järjestelmää ampuessaan Gazaa kohti israelilaisesta Ashdodin kaupungista 9. heinäkuuta 2014. Kuva: David Buimovitch / AFP / Lehtikuva

Raketteja, kuten muitakin aseita kuljetetaan Gazan alueelle pääasiassa meriteitse rahtialuksilla tai Siinain niemimaan kautta. Hamas hankkii niitä ostamalla tai vaihtamalla.

Egyptin muslimiveljeskunnan syrjäyttämisen jälkeen aseiden virta Egyptistä Gazaan on tyrehtynyt. Aseita virtaa alueelle silti edelleen muilta konfiktialueilta, mm. Syyriasta sekä Iranista, joka on toimittanut viime aikoina aseistusta myös Libanonissa toimivalle Hizbollah-järjestölle.

Rautakupoli torjuu valtaosan raketeista

Israelin kykyä puolustautua rakettihyökkäyksiltä on jo muutaman vuoden ajan merkittävästi vahvistanut Rautakupoli (Iron Dome) -puolustusjärjestelmä.

Israelin tiedetään käyttävän Rautakupoli-ohjustorjuntajärjestelmää ainakin viidellä paikkakunnalla. Sillä on turvattu ainakin Beerseban, Ashkelonin, Ashdodin, Eilatin ja Tel Avivin kaupunkeja. Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Järjestelmä toimii siten, että tutka havaitsee lähestyvät raketit, minkä jälkeen niitä kohti ammutaan tutkan avulla maaliin hakeutuvia pieniä ohjuksia. Israelin armeijan mukaan järjestelmä on tähän mennessä tuhonnut jopa 88 prosenttia kohteistaan. Järjestelmän on kehittänyt israelilaiinen asevalmisteja Rafael osin Yhdysvaltain tuella.

Järjestelmä otettiin käyttöön vuoden 2011 alussa, ja nyt torjuntayksiköitä on käytössä tiettävästi viisi ja ne suojaavat mm. Tel Avivia ja Ashdodia. Järjestelmän tehokas kantama on 70 kilometriä eikä se vielä riitä kattamaan koko Israelia. Israelin puolustusministeriön alainen komitea on arvioinut, että koko maan kattavan suojan saaminen vaatisi 13 yksikköä.

Rautakupolin lisäksi Israelilla on käytössään keskipitkänmatkan rakettien torjuntaan tarkoitettu Nuoli (Arrow) -järjestelmä, joka pystyy tuhoamaan Iranista ammuttuja ballistisia ohjuksia. Kehitteillä on myös Daavidin linko (David's Sling) keskimatkan ohjusten torjumista varten.

Raketteja vastaan myös hyökkäämällä

Ohjuspuolustuksen lisäksi Israel on turvautunut myös hyökkäyksiin raketti-iskujen lopettamiseksi. Israel pystyy iskemään Gazan alueelle maalta, mereltä ja ilmasta. Ilma- ja ohjusiskuilla Israel pyrkii tuhoamaan ohjusten maanalaiset laukaisualustat ja kuljetustunnelit. Kohteina ovat myös Hamasin taistelijat ja varsinkin sen johtajat.

Mahdollista maahyökkäystä varten Israel on kutsunut palvelukseen 40 000 reserviläistä. Vaikka maahyökkäys on mahdollinen, on kyse myös voimannäytöstä.

– Israelin kannalta Syyrian konfikti ja uudet kuviot Irakin alueella ovat nostaneet huolestumista ja he haluvat entistä enemmän näyttää, että he ovat valmiita puolustamaan itseänsä, Olli Teirilä arvioi.

Mikäli maahyökkäykseen ryhdytään, tehdään se koko käytössä olevalla kalustolla. Maavoimien hyökkäystä tukevat siis panssarit, tykistö ja ilmavoimat.