Sinkkiämpärin ilmoille linkoaminen on taitolaji

Suomi on varsinainen heittolajien luvattu maa. Heiton kohteena on milloin saapas, milloin kännykkä tai läppäri. Tervolassa on heitetty ämpäriä MM-tasolla jo melkein 20 vuotta. Lajin harjoittelu on vähintäänkin haastavaa, koska kisaämpäreitä säilytetään tiukasti lukkojen takana.

ilmiöt
Arja Oja
Juha Peltoperä / Yle

Tervolalainen Arja Oja on urheilullinen nainen. Hän on voittanut Tervolan Ämpäripää -festivaalien sinkkiämpärinheiton MM-finaalin 13 kertaa.

– Pituusennätys on siinä kuudentoistametrin paikkeilla. Täytyy muistaa, että ämpäri painaa nelisen kiloa, hoksauttaa Arja.

Arjan urheiluhistoriaan mahtuu mm. kaukalopallon SM-mitaleita useampi kappale. Ämpärinheiton hän on jättänyt kilpasiskoille, mutta aikoo mennä seuraamaan tulevan viikonloppuna käytävää mittelöä.

Heittotekniikka muistuttaa kiekon linkousta

– Samankaltaisuuksia kiekonheittoon löytyy. Käden täytyy olla vakaa ja sinkkiämpäri ei saa vetovaiheessakaan lähteä "väpättämään". Pitkä tasainen saatto. Sillä löytyvät metrit, paljastaa Arja.

Tänä vuonna myös lapsoset pääsevät viskomaan pienen pieniä sinkkiämpäreitä.

Kisaämpäreillä ei saa harjoitella

Arjan kertoman mukaan lajia on hankala harjoitella, sillä päivien "päällikkö" Pertti Keränen säilyttää MM-kisojen ämpäreitä kunnantalon holveissa.

– Siellä ne makaavat ja ovat jo melkoisen ruttuisia, naurahtaa Oja.

Kerran on heitto Arjaltakin karannut melkein "ojaan".

– Nykyään kisapaikka on turvallinen, muttei ole sitä aina ollut. Takavuosina heitto lipsahti kerran sektorista sivuun ja osui katsojaan, muistelee Arja.

Hoonpäältä puhumisen mestaruuskisa

Tervolan festivaalit tarjoaa muutenkin omintakeista kultuuria kävijöilleen. Paikalliseen murteeseen kuuluu vahva h, joten hoonpäältä oikein puhumisessa tietysti kilpaillaan. Vesiskootterit ajavat omissa kisoissaan Kemijoen väylässä.

Joskus muinoin Tervolassa on kilpailtu myös ulvomisessa Paasilinnan hengessä. Muistattehan sen Myllärin?