Lapsi saa pomppia sohvalla

Vain joka neljäs suomalainen lapsi liikkuu tarpeeksi. Tenaville suunnatut kaupalliset liikuntakeskukset iskevät tähän rakoon – omatoimihikoilun ja urheiluseurojen vetoavuksi. LiikuntaPompun toimitusjohtaja Juha Laukka uskoo lapsen luontaiseen liikkeeseen ja sohvalla pomppimiseen ja karsastaa ajatusta "tehofitnesslapsista".

ilmiöt
Lasten liikuntakeskus LiikuntaPompun toimitusjohtaja Juha Laukka.
Iita Pirttikoski / Yle

HopLop, Superpark, Hippa, Lastenkupla ja Kuntoklubi Gymi ovat perheen pienimmille suunnattuja kaupallisia liikuntakeskuksia. Ne toimivat yhä useamman lapsen liikuttajana esimerkiksi urheiluseurojen ohella.

Eikö lapsi enää liikahda ilman liikuttajaa?

Oli kyseessä sitten omatoiminen tai ohjattu liikkuminen, maksuton tai maksuton hikoileminen, niin yhtä kaikki: vain joka neljäs suomalaislapsi liikkuu tarpeeksi.

Liikaa aikaa ruudun edessä istuen – hatunnosto kävellen ja pyöräillen kuljetuista koulumatkoista, kiteyttää toukokuussa julkaistu tilannekatsaus lasten ja nuorten liikuntatottumuksista.

Kiipeä, kokeile ja pompi sohvalla

Aihe on lähellä Juha Laukan sydäntä. Niin lähellä, että Oulun Hintassa elokuussa aloittavan lasten liikuntakeskus LiikuntaPompun toimitusjohtaja intoutuu tiloja esitellessään hyppäämään sekä ponnahduslaudalle että köysiradalle.

Liikuntakeskuksen ikäraja on 12 vuotta ja pomppulaudan painoraja 60 kiloa.

– Osuu pohjaan, mies virnistää hypätessään laudan päältä.

Laukka uskoo lapsen luontaiseen kipinään kiivetä, kirmata ja kokeilla eri lajeja.

– Ohjataan liikunnan pariin, niin se vie mukanaan.

Liikunta-alan yrittäjä, juniorivalmentaja ja kahden lapsen isä korostaa vanhempien roolia jälkikasvun aktivoinnissa – tai passivoinnissa.

Hyvin onnistunut temppu tai opittu taito saa aikaan saman mielihyvän tunteen kuin vastustajan voittaminen tietokonepelissä.

Juha Laukka

– Ei pitäisi kieltää esimerkiksi sohvalla pomppimista.

Hän ymmärtää huolen siitä, että turhan hurjiksi äityvät leikit voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Ylenpalttinen rajoittaminen ei kuitenkaan Laukan mielestä kannata.

– Kokeilemalla oppii, hän kuittaa.

Kymmenen tikkua ja tietotekniikka mahtuvat samalle laudalle

Laukka kehottaa vanhempia liikkumaan lasten mukana, sallimaan puissa kiipeilyn ja kaivelemaan muistin sopukoista vaikkapa vanhat kunnon pihapelit.

– Esimerkiksi kymmenen tikkua laudalla.

Monelle lapselle pihapelejä tutumpi ajanviete on tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen peli. Laukka ei halua demonisoida niidenkään näppäilyä. Perustelu on napakka.

– Meemme pääse niistä eroon, ne ovat nykylapsille käden jatke.

Ei tässä olla tekemässä mitään tehofitnesslapsia.

Juha Laukka

Hänen mukaansa on järkevämpää hyväksyä tietotekniikka osaksi lastenkin arkea, hyödyntää sen tuomat mahdollisuudet ja kannustaa samanaikaisesti ruudun ulkopuolisten harrasteiden pariin.

– Liikunta tuo samoja kiksejä. Hyvin onnistunut temppu tai opittu taito saa aikaan saman mielihyvän tunteen kuin vastustajan voittaminen tietokonepelissä.

Tietotekniikkakin voi laittaa hikoilemaan ja hengästymään, Laukka muistuttaa ja mainitsee lasten aktiivisuusrannekkeet ja liikkeentunnistussensoreilla varustetut konsolipelit.

Kehonhallinta ennen lajivalintaa

Laukka pudottelee myös painavia sanoja monipuolisuuden puolesta. Hän karsastaa ajatusta siitä, että lapset erikoistuvat yhteen lajiin turhan varhaisessa vaiheessa.

– Suomalainen järjestelmä on hieman lajikeskeinen, mutta uskon että se tästä muuttuu ja huomataan, että esimerkiksi 12-vuotiaanakin voi vielä tehdä lajivalinnan.

Lähteekö lasten liikuttaminen lapasesta?

Laukan luotsaama LiikuntaPomppu tarjoaa vähintään puolen vuoden jäsenyyteen sitoutetulle asiakkaalle – alle 12-vuotiaalle lapselle – ohjatun liikuntatuokion kerran viikossa.

Toimintamalli tuo mieleen varttuneemmalle väelle tarjottavat kaikenkattavat kuntokeskukset personal trainereineen, kehonkoostumusmittauksineen ja ravintoneuvontoineen.

Laukka vakuuttaa, että näin pitkälle toimintaa ei lasten kanssa olla viemässä. Kyseessä on pikemminkin vaihtoehto urheiluseuratoiminnalle: leikinomaista ja lapsille sopivaa toimintaa.

Hän myös korostaa, että jäsenyyteen kuuluva yksi tuokio viikossa ei missään nimessä riitä täyttämään lapsen liikuntakiintiötä, vaan se toimii muun harrastamisen tukena.

– Mukavaa liikuntaa perustasolla. Ei tässä olla tekemässä mitään tehofitnesslapsia.