Luuliko kukaan oikeasti Spielbergin tappaneen dinosauruksen? – Sarkasmi on vaikeaa somessa

Viestinnän tutkija Mikko Villi ja himotwiittaajana tunnettu Tuomas Enbuske pohtivat, miksi sarkasmia on välillä niin vaikea ymmärtää sosiaalisessa mediassa.

Kotimaa
Ruutukaappaus Facebookista
Kuva menestysohjaaja Steven Spielbergistä muka metsästäjänä sai monet nettikansalaiset tuohduksiin.

Tuorein sosiaalisen median kohu alkoi viime viikolla, kun amerikkalainen Jay Branscomb latasi profiiliinsa kuvan (siirryt toiseen palveluun) elokuvaohjaaja Steven Spielbergistä istumassa maassa makaavan dinosauruksen edessä.

Kuvatekstin mukaan kyseessä on "häpeällinen kuva metsästäjästä poseeraamassa juuri tappamansa triceratopsin vieressä".

Vitsiksi tarkoitettu kuva lähti leviämään sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin, ja myös monet perinteiset tiedotusvälineet tarttuivat siihen.

Kuvan uutisoitiin muun muassa nostattaneen raivoa (siirryt toiseen palveluun), koska ihmiset luulivat Steven Spielbergin oikeasti tappaneen dinosauruksen.

Kuvan alle on kirjoitettu tuhansia kommentteja, joissa ivaillaan ihmisille, jotka menivät lankaan ja luulivat Spielbergin surmanneen miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleen eläimen. Mutta luuliko kukaan oikeasti Steven Spielbergin tappaneen dinosauruksen?

Monissa ensimmäisistä kuvan alle kirjoitetuista kommenteista kauhistellaan sitä, miten Spielberg on saattanut tehdä jotain niin kauheaa. Suurin osa kommenteista vaikuttaa kuitenkin ennemminkin ironisilta.

Osasta on mahdotonta sanoa, onko kirjoittaja tosissaan vai jatkaako hän Branscombin vitsiä sarkastisella kommentilla.

Kommentteihin perehtyneet Huffington Postin (siirryt toiseen palveluun) toimittajat löysivät lopulta vain yhden kommentin, jonka kirjoittaja kiistattomasti vaikutti oikeasti tuohtuneen Spielbergille.

Sarkasmin ymmärtäminen vaatii tietoa kontekstista

Aktiivisena twiittaajana tunnettu toimittaja Tuomas Enbuske huomauttaa, että ymmärtääkseen huumoria ihmisten täytyy olla tietoisia vitsin kontekstista.

Sosiaalisessa mediassa on usein vaikeaa tietää, mikä kuvan tai tekstin konteksti on.

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä; sellaisia, jotka käyttävät hymiöitä ja sellaisia, jotka eivät käytä. Nämä ihmiset eivät voi koskaan loppujen lopuksi ymmärtää toisiaan.

Tuomas Enbuske

– Stand up -keikalla ihmiset nauravat usein sen takia, että he tietävät olevansa stand up -keikalla. Suurin osa huumorista perustuu siihen, että ihmiset tietävät, milloin pitää nauraa, Enbuske selittää.

Enbusken mukaan sosiaalisessa mediassa ei ole olemassa koodia, jolla voi ilmoittaa esimerkiksi twiitin olevan sarkasmia.

– Tietynlainen lakonisuus tai liioittelu, että asia ei edes voisi olla totta, on tapa ilmoittaa ironiasta tai sarkasmista, hän neuvoo.

Hymiöitä Enbuske ei käytä.

– On olemassa kahdenlaisia ihmisiä; sellaisia, jotka käyttävät hymiöitä ja sellaisia, jotka eivät käytä. Nämä ihmiset eivät voi koskaan loppujen lopuksi ymmärtää toisiaan.

Enbusken mielestä hymiön lisääminen tekstiin on vähän kuin sanoisi vitsin jälkeen, että tämä oli vitsi.

Ironia vaikeaa muuallakin kuin somessa

Sosiaalista mediaa tutkinut Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskuksen CRC:n tutkimusjohtaja Mikko Villi ei pidä ironian väärinymmärryksen vaaraa erityisesti sosiaalisen median ongelmana.

– Kasvokkaisessa tilanteessa voi hymyllä tai jollain muulla ilmeellä yrittää paljastaa, että kyse on ironiasta. Mutta ei se siltikään aina välity, Villi pohtii.

Politiikassa erityisesti perussuomalaiset ovat useasti selittäneet aiheuttamiaan kohuja väärinymmärretyllä ironialla.

Muutama vuosi sitten esimerkiksi kansanedustaja James Hirvisaaren entinen avustaja Helena Eronen ehdotti satiirisessa blogikirjoituksessaan, että ulkomaalaisten tulisi alkaa käyttää hihamerkkejä.

Hieman aiemmin sarkastisesta tyylistään tunnettu kansanedustaja Jussi Halla-aho oli ehdottanut Facebookissa, että Kreikassa mielenosoittajat pantaisiin kuriin panssarivaunuilla.

Molemmissa tapauksissa kirjoituksista nousi valtava kohu, jonka pyörteissä alkuperäisten kirjoitusten sarkastinen luonne unohtui.

Villi huomauttaa, että sarkasmia käytettäessä on erityisen tärkeää muistaa konteksti.

– Pitää tajuta, että Kreikassa oikeasti oli sotilasjuntta tai missä yhteydessä hihamerkkejä on aiemmin käytetty. Mutta arvatenkin Eronen ja Halla-aho tiesivät tämän ja pyrkivät siten tietoisesti provosoimaan, Villi pohtii.

Villin mukaan on myös helppoa selittää jälkikäteen provosoivia lausuntoja sillä, että ne oli tarkoitettu vitsiksi.

Enbuske: Saan twiitata asioita, joita oikea toimittaja ei saisi

Tuomas Enbuske ei myönnä itse koskaan joutuneensa hankaluuksiin väärinymmärretyistä sarkastisista twiiteistään.

Ratkaisevaa on hänen mielestään se, kuka vitsin kertoo.

Sarkasmi on vähän niinkuin abstrakti taide tai jazz. Jos sitä ei tajua, ei sitä tule koskaan tajuamaankaan.

Tuomas Enbuske

– Minä en ole esimerkiksi poliitikko tai oikea toimittaja, vaan minä olen minä. Minulle annetaan paljon enemmän asioita anteeksi ja saan twiitata asioita, joita poliitikko tai oikea toimittaja ei saisi. Olen tarkoituksella ottanut tämän linjan. Jos yhtäkkiä joku A-studion toimittaja laittaisi sarkastisen tai ironisen twiitin, ihmiset menisivät sekaisin.

Sosiaalisessa mediassa sarkastista tyyliä tavoitteleville Enbuske antaa ohjeeksi olla johdonmukainen valitsemassaan tyylilajissa.

– Sarkasmi on vähän niin kuin abstrakti taide tai jazz. Jos sitä ei tajua, ei sitä tule koskaan tajuamaankaan.