1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Jo 2 000 taiteilijaa julistanut Guggenheimin boikottiin - Abu Dhabin siirtotyöläisten oikeudet kuohuttavat

Keskustelu Solomon R. Guggenheim -säätiön Helsinkiin havittelemasta museosta on käynyt kiihkeänä jo yli kolme vuotta. Samaan aikaan kun Helsingissä mielenkiinto kohdistuu museon arkkitehtuurikilpailuun, toisella puolella maailmaa, Abu Dhabissa, rakennetaan jo kovaa vauhtia. Joukko taiteilijoita vastustaa länsimaisten kulttuurilaitosten toimintaa Persianlahdella.

kulttuuri
Guggenheim-museo New Yorkissa.
Guggenheim-museo New Yorkissa.Justin Lane / EPA

Abu Dhabin Saadiyat-saarella on käynnissä maailmaan suurin kulttuurilaitosten rakennushanke, joka kokoaa yhteen eräitä tunnetuimpia kulttuuribrändejä. Guggenheimin, Louvren, British Museumin ja New Yorkin yliopiston rakennusten lisäksi saarelle ollaan rakentamassa luksusluokan asuntoja, golf-kenttiä, kolme satamaa huvipursille, ostoskeskuksia sekä useita hotelleja (mukana myös yksi ”seitsemän tähden” luokituksella). Koko hankkeen on arvioitu maksavan 27 miljardia dollaria.

Guggenheim-säätiön strategiaan on jo 1990-luvun alusta kuulunut kansainvälinen laajentuminen. Bilbaon Guggenheim-museon avaaminen Baskimaassa vuonna 1997 oli eräänlainen lottovoitto säätiölle, jolla on vuosien varrella ollut monia vähemmän onnistuneita laajentumissuunnitelmia. Myös taloudellisessa mielessä Bilbao oli lottovoitto.

Abu Dhabin uuden Guggenheim-museon arvioidaan valmistuvan vuonna 2017. Alun perin museon piti olla valmis jo vuonna 2011, mutta aikataulua on jouduttu lykkäämään muun muassa työläisten lakkoilun takia.

Muun muassa Human Rights Watch -kansalaisjärjestö on kritisoinut työläisten oloja alueella, jonka väestöstä jopa 90 prosenttia on siirtotyöläisiä. Saadiyat-saaren rakennushankkeen yhteydessä alueelle omia talojaan rakentavat länsimaiset kulttuuri- ja koulutuslaitokset ovat saaneet kritiikistä osansa.

Erityistä huolta on herättänyt Yhdistyneiden Arabiemiraattien siirtotyöläisten sponsorijärjestelmä kafala, jossa työläiset on sidottu työnantajaansa kahden vuoden ajaksi. Työviisumin voimassaoloaikana siirtotyöläiset eivät saa poistua maasta eivätkä vaihtaa työpaikkaa. Usein työnantajat takavarikoivat työläisten passit.

Sponsorijärjestelmän lisäksi 86 prosenttia siirtotyöläisistä oli vuoden 2013 PriceWaterhouseCoopers-konsulttifirman selvityksen mukaan maksanut työnvälitysmaksuja saadakseen työluvan. Maksun suuruus on keskimäärin 2 000 dollaria, jonka maksamiseen työntekijältä menee keskimäärin kaksi vuotta eli työviisumin voimassaoloaika. Tämän lisäksi majoitusolosuhteet ovat usein primitiivisiä ja työpäivät pitkiä sekä helteisiä.

Taitelijat vastarinnassa

Ihmisoikeusjärjestöt ja taidemaailma ovat heränneet vastustamaan länsimaisten kulttuurilaitosten toimintaa Persianlahdella. Human Rights Watch on pitänyt asiaa esillä useissa raporteissaan. Vuonna 2010 Gulf Labor (siirryt toiseen palveluun) - -niminen siirtotyöläisten oikeuksia puolustava kampanja julkaisi vetoomuksen, jossa 43 taiteilijaa, mukana muun muassa Suomessa asuva Adel Abidin, julisti kieltäytyvänsä myymästä teoksiaan Guggenheim-säätiölle, mikäli säätiö ja Saadiyat-saaren urakasta vastaava valtionyhtiö TDIC eivät muuta toimintatapojaan. Nyt allekirjoittajia on yli 2 000, monet heistä Lähi-idän alueen taiteilijoita.

New Yorkin yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Andrew Ross on ollut eräs Gulf Labor -kampanjan perustajista. Hän on tunnettu tutkija ja kansalaisaktivisti, joka on kirjoituksissaan pitänyt esillä erityisesti siirtotyöläisten oikeuksia globaaleissa olosuhteissa.

Yle Radio Yhden Kultakuume -ohjelman (siirryt toiseen palveluun) toimittaja Pietari Kylmälä tapasi Andrew Rossin Helsingissä:

Pietari Kylmälä: Kuinka Gulf Labor -kampanja alkoi?

Andrew Ross: Kampanja alkoi New Yorkin yliopistosta, joka on työnantajani. Yliopisto ilmoitti vuonna 2007 rakentavansa uuden kampuksen Abu Dhabiin, Saadiyatin saarelle. Eräät meistä yliopiston työntekijöistä työskentelivät Human Rights Watch -järjestön kampanjassa, joka keskittyi reiluihin työehtoihin, koska tiesimme, että ne olivat suuri ongelma Persianlahden maissa. Kampanja oli suhteellisen onnistunut, koska pystyimme määrittelemään paperille suosituksia työvoiman kohteluun. Haasteena on kuitenkin aina suositusten paneminen käytäntöön. Emme onnistuneet siinä yhtä hyvin, kun yritimme vakuuttaa työnantajaani toimimaan oikein. Heidän puoleltaan se oli kallis virhe, koska viimeaikaiset työoloja koskevat paljastukset näyttävät, että valvojat eivät ole tehneet kovin hyvää työtä. Me varoitimme yliopiston johtoa tästä.

Guggenheim-säätiöön keskittyvä Gulf Labor -kampanja on lähinnä taidemaailman kampanja. Päätimme hyvin varhain, että se olisi boikottikampanja, koska Guggenheim tarvitsee Abu Dhabiin kokoelman. He tarvitsevat siihen varsinkin paikallisten taiteilijoiden teoksia ja tajusimme, että tämä on tärkeä pullonkaula. Jos voisimme tukkia sen, saisimme paljon vipuvoimaa neuvotteluihin. Suuri osa boikotin ensimmäisistä allekirjoittajista vuonna 2010 oli Persianlahden alueen taiteilijoita, joiden teoksia museon olisi pitänyt hankkia kokoelmaansa. Ihailen heidän uhrautumistaan. On rohkeaa nousta esiin ja kieltää omien teoksiensa myyminen.

Nyt boikottikampanjassa on yli kaksituhatta allekirjoittajaa: nimekkäitä taiteilijoita, kuraattoreita ja galleristeja ympäri maailmaa. Meillä on silloin tällöin kahdenkeskisiä neuvotteluja Guggenheim-säätiön johdon kanssa - joskus se on rakentavaa, joskus se junnaa paikallaan.

Minkälaista vaikutusta tällä kampanjalla on ollut Guggenheim-säätiön toimintaan?

Sinun pitäisi kysyä tätä heiltä.

He eivät vastanneet!

No, se on hyvin herkkä aihe. Guggenheim-säätiö on hyvin herkkä julkisuutensa suhteen, kuten kaikki suuret kulttuuribrändit (myös New Yorkin yliopisto). Mutta juuri tämän herkkyyden vuoksi meillä on hyvät neuvotteluasemat. Kampanjamme muistuttaa varhaisia hikipajojen vastaisia kampanjoita, jotka kohdistuivat Niken, GAPin ja ADIDASin kaltaisiin kansainvälisiin tuotemerkkeihin. Erona on, että vaatetehtaat voidaan siirtää paikasta toiseen nopeasti, jotta voidaan välttää ei-toivottua huomiota. Museot eivät voi toimia samoin.

Ne ovat jumissa.

Pitkän aikaa. Kulttuurilaitokset ovat enemmän tai vähemmän pysyviä kohteita tämän kaltaiselle kampanjoinnille. Lisäksi museot ja yliopistot ovat tilivelvollisia paljon laajemmalle päätöksenteolle kuin vaatetehtaat. Mutta kaiken kaikkiaan saamamme vastaukset ovat tuttuja hikipajakampanjoista: ”meillä ei ole valtaa päättää, mitä alempana alihankintaketjussa tapahtuu; työläisiä palkkaavat tahot ovat hyvin kaukana meistä; me olemme ainoastaan vastuussa taiteen kuratoinnista ja hankinnasta.”

Alun alkaen vaatebrändit toistivat samaa viestiä. Kuluttajakampanjat painostivat yritysten johtoportaita ja tuotemerkkejä ottamaan enemmän vastuuta. Sama on tapahtumassa Guggenheimin ja New Yorkin yliopiston tapauksessa. Louvre rakentaa omaa museotaan Saadiyat-saarelle, ja me olemme aloittamassa kampanjaa myös Ranskan taidemaailmassa. Louvre on tietenkin valtiollinen toimija, joten tapaus on hieman erilainen.

Lopullinen päämäärä on tietenkin pyrkiä murtamaan Persianlahden maiden järjestelmä, jossa palkataan veloissa olevia työläisiä köyhistä Etelä-Aasian maista. Järjestelmässä ihmisoikeusloukkaukset ovat hyvin tavallisia.
_ Vierailit Abu Dhabissa jonkin aikaa sitten. Miten kuvailisit vierastyöläisten oloja siellä?_

Työläisiä koskevia lakeja ja oikeuksia koskevia rikkomuksia ei tarvitse etsiä. Tämä ei ole ainoastaan meidän kokemuksemme, myös muut tarkkailijat lehdistöstä ja kansalaisjärjestöistä ovat löytäneet rikkomuksia. Viralliset tarkkailijat voisivat helposti löytää samoja rikkomuksia, mutta he menevät ainoastaan virallisiin leireihin, koska heille on kerrottu, että kaikki työläiset ovat virallisissa leireissä.

Olimme Yhdistyneissä Arabiemiraateissa viikon ajan. Valtionyhtiö TDIC, joka vastaa Saadiyat-saaren rakentamisesta, kutsui meidät vierailulle. Me teimme virallisen vierailun vierastyöläisten majoituskylään Saadiyat-saarella, joka on suunniteltu ja jota markkinoidaan työläisten paratiisina. Tämän lisäksi pääsimme tutustumaan työläisten leireihin muualla Abu Dhabissa ja Dubaissa. Saadiyat-saaren ulkopuolella elinolosuhteet ja laiminlyönnit ovat paljon pahempia.
_ Abu Dhabi ja muut Arabiemiraatit ovat mielenkiintoinen paikka mitä työläisten oloihin tulee, koska näiden öljyrikkaiden valtioiden yhteiskuntarakenne perustuu vierastyöläisten tuomaan työpanokseen. Jopa 90 prosenttia koko väestöstä on vierastyöläisiä. Miten kansainvälisten kulttuurilaitosten sananvapautta kannattava imago sopii mielestäsi Persianlahden maiden todellisuuteen?_

Ei kovin helposti, varsinkin jos kysyt minulta. Mutta näiden laitosten johtajilta saisit eri vastauksen. Heidän ajattelutapansa muistuttaa paljon 1800-luvun kolonialistista kulttuurilähetystyötä. Siinä maailman syrjäisten paikkojen oletettiin olevan valistuksen tarpeessa ja kulttuuri oli väline valistuksen viemiseen. Nykyisten kansainvälisten kulttuuribrändien retoriikka nojaa tähän perinteeseen.

Globalisaatio ei ole sama asia kuin kolonialismi huippuvuosinaan, mutta monet länsimaiset virkamiehet ja johtajat soveltavat toiminnassaan samoja olettamuksia. Kulttuurilaitokset on toki kutsuttu paikalle siitä syystä, että Persianlahden maat ovat sitoutuneet kansallisiin brändinrakennuskampanjoihin – aivan kuten muuten Suomikin. Kansallinen brändinrakennus on nykyään olennainen osa kansainvälistä kilpailua. Maailmanluokan koulutus- ja kulttuuribrändit tuovat etua tässä kilpailussa.

Tämän lisäksi Persianlahden mailla on hyvin paljon rahaa käytettävissä kulttuuriprojekteihin. Taloudellisten haasteiden edessä kamppailevien länsimaisten kulttuurilaitosten on vaikea kieltäytyä tarjouksesta.

Tilanne Helsingissä on erilainen, koska Suomella ei ole öljyä. Koko keskustelu Guggenheimin Helsingin museosta pyörii rahan ympärillä: onko Guggenheim-hanke kannattava Suomelle, Helsingille tai niiden ”brändeille”. Kiinnostavasti ihmisoikeudet ovat pysyneet poissa keskustelusta. Toivoisitko, että Gulf Labor -kampanja leviäisi Helsinkiin, vai onko jotain sellaista jo näköpiirissä?

Se voisi olla kätevää. En sano tätä ainoastaan itsekkäistä syistä tai kampanjan näkökulmasta, mutta voisi olla hyvä jos kansalaisyhteiskunnan toimijat toisivat ihmisoikeusnäkökulman mukaan keskusteluun. Usein, kun ihmiset ajattelevat Guggenheim-säätiön kansainvälisiä hankkeita, he ajattelevat Bilbaon museota, joka on ollut menestys taloudellisesta näkökulmasta. Se on edistänyt paikallista kehitystä ja turismia. He eivät ajattele Abu Dhabia, vaikka se on monessa mielessä paljon parempi vertauskohta, koska siinä on niin vahvasti kyse kansallisesta brändinrakennuksesta.

Mikäli ihmisoikeusasiat tuotaisiin keskusteluun mukaan, se saisi ihmiset tiedostamaan, että jos museo rakennetaan, taakka tulee mukana. Se on hyvin ruma taakka. Helsinki ei tulisi hyväksymään ainoastaan Bilbaota tai New Yorkia, vaan kaiken mitä Abu Dhabissa parhaillaan tapahtuu.

Oletko jo jutellut suomalaisten aktivistien tai taiteilijoiden kanssa?

Olen kuunnellut monia ihmisiä ja yrittänyt saada käsityksen Guggenheimista käydystä keskustelusta. Ehdotus museosta on muuttunut vuosien varrella ja keskustelu sen myötä. Minulla on sellainen tunne, että ihmiset ovat lukinneet kantansa puolesta tai vastaan. Minun ajatukseni on, että Gulf Labor -kampanjan analyysin ja ihmisoikeusasioiden tuominen keskusteluun, voisi helpottaa avaamaan lukkiutuneita asetelmia ja siirtää keskustelua kohti rakentavampaa dialogia. Me emme ole Guggenheimia vastaan. Haluamme uudistaa museon toimintatapoja ja parantaa työläisten elinoloja. Parhaassa tapauksessa haluaisimme nähdä eettisemmän ja kestävämmän museon toiminnassa Helsingissä.

Lue seuraavaksi