Ryteikköjen riesa onkin makuhermojen hellijä

Punaisina hohtavat horsmikot ovat paljon muutakin kuin riesa tai pelkkää silmänruokaa. Mehiläiset keräävät niistä tärkeitä tehoaineita ja villiyrtteihin erikoistuneen keittiömestarin mukaan horsma on ihmiselle monipuolinen ja maukas mutusteltava.

Kotimaa
Maitohorsma kukassa.
Heli Kaski / Yle

Horsmat rehottavat lähes koko maassa vihreinä ja elinvoimaisina. Tähän aikaan kesästä ne loistavat kukista punaisina muun muassa Keski-Suomessa.

Maitohorsma viihtyy hyvin avonaisilla paahteisilla paikoilla ja kasvi valloittaa nopeasti esimerkiksi hakkuuaukeat.

Moni suomalainen suhtautuu horsmaan rikkaruohona ja pihapiirien riesana. Horsmasta on tullut jopa yleisnimi kasveille, joita ei tunneta tai arvosteta. Kasvin vähättely saattaa johtua lajin yleisyydestä, tietämättömyydestä, kenties sen ulkonäöstäkin.

- Maine johtuu osin varmaan siitä, että kukinnan jälkeinen haituva ja rämettynyt kasvusto ei ole ehkä silmänilo. Kun puhutaan horsmikoista, niin ihmisille tulee hoitamattoman paikan mielikuva, luonnehtii MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola.

Horsmalla on hoidettu vatsatauteja, mahahaavaa ja sitä on käytetty suun ja nielun tulehdusten hoidossa.

MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola

Peltola toteaa, että harvemmin horsmikossa kulkiessaan tulee ajatelleeksi, että liikkuu eräänlaisessa mehiläisten aarreaitassa ja apteekissa.

- Kukkivan horsmikon tuoksu, joka vielä korostuu kun kukkia kuivaa, on samankaltainen kuin mehiläispesien propoliksessa, joka on mehiläisten oma suoja-aine haitallisia mikrobeja vastaan. Propoliksen kombonentteja on muissakin kasveissa ja ne ovat kasvikunnan tehoaineita, joita löytyy pihkastakin, valottaa Peltola.

Tutkijan mukaan mehiläiset saavat horsmikoista raaka-ainetta muun muassa oman yhdyskuntansa suojaamiseen infektioilta. Kirkkaana loistava horsmankukkameri on myös meden keräämiselle otollinen ja tärkeä apaja.

Vanha kansa on osannut hyödyntää

Kukkivia horsmia.
Heli Kaski / Yle

Kansanperinteessä horsmaa on toki osattu hyödyntää. Peltola kertoo, että vuosien saatossa kasvilla on hoidettu monenlaisia vaivoja.

- Horsman lehdillä, kukilla ja juurikeitteellä on hoidettu vatsatauteja, mahahaavaa ja keitteitä on käytetty suun ja nielun tulehdusten hoidossa kurlausvesinä. On uskottu, että horsma lisää maidoneritystä ja sitä on lisätty lehmien rehuun. Venäjällä on tehty horsmanlehdistä teetä ja sitä on käytetty piipussa tupakan korvikkeena.

Vanhan kansan viisaudet ovat saaneet Peltolan mukaan tieteellistä vahvistusta sikäli, että eläinkokeissa on todettu maitohorsmauutteen rauhoittavan tulehdusreaktioita.

Monipuolinen ja maukas syötävä

Villiyrttispesialisti, keittiömestari Sami Tallberg tietää, että horsmasta on paljon muuhunkin kuin rohtokäyttöön. Horsma taipuu ruuanlaittajan käsissä moneksi. Kasvista saa yleensä jo toukokuussa nuoria herkullisia versoja.

Horsmanlehden maku on mieto ja elinvoimainen, ehkä se maistuu hyvällä tavalla rautaiselle.

Keittiömestari Sami Tallberg

- Kun versot ovat purppuranvärisiä ja vielä vähälehtisiä ne ovat elinvoimaisia, mureita ja maukkaita. Niitä voi käyttää sellaisenaan salaateissa, lisäkevihanneksena ja tankoparsan tapaan. Mielestäni horsma on maultaan tankoparsaa luonteikkaampi. Jos horsmaa käyttää parsan tapaan, niin sitä ei kannata keittää, vaan pyöräyttää vain lämpimähkössä liemikastikkeessa, vinkkaa Tallberg.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka horsma.
YLE / Pasi Takkunen

Kesän mittaan horsmanlehtiä voi poimia salaattiin, mutta vanhemmiten lehdet muuttuvat maultaan puiseviksi. Horsmankukkiakin kannattaahyödyntää salaateissa sekä esimerkiksi leivonnaisten koristeena. Kukista syntyy myös maittavia juomia. Keittiömestari Tallberg kuvailee nuorten horsmanlehtien makua miedoksi.

- Maku on mieto ja elinvoimainen, ehkä hyvällä tavalla rautainen. Horsma on aliarvostettu, mutta myös haastava eli jos väärässä vaiheessa kerää ja maistaa versoja, niin saattaa ajatella, että tämähän on rikkaruohoa, mutta kun kasvin poimii oikeaan aikaan, niin oivaltaa ja tajuaa kuinka monimuotoinen se on.

Luonnon supermarket on villi ja vihreä

Tallberg aloitti villiyrtteihin perehtymisen kymmenisen vuotta sitten ja kertoo nykyään katselevansa luontoa suunnilleen vapusta syyskuun loppuun saakka sillä silmällä, että mitä kasveja milloinkin nousee, missä vaiheessa ne ovat ja milloin niitä pääsee keräämään.

- On paljon eri lajeja ja lajikkeita, luonteikkaita raaka-aineita, joita kannattaa hyödyntää sesongin mukaan. Olen aina tykännyt käyttää persoonallisia raaka-aineita silloin kun ne ovat optimitilassa. Niitä ei turhia prosessoida, vaan raaka-aineen oma luonne tuodaan esiin. Villiyritit tarjoavat tähän oivan kirjon, kuvailee Tallberg.

Tallbergin mielestä villiyrtit ovat jopa Suomen hienoin raaka-aineryhmä.

On lottovoitto syntyä Suomeen, kun oivaltaa meidän villin luonnon, vihreän supermarketin antimet.

Keittiömestari Sami Tallberg

- On lottovoitto syntyä Suomeen, kun oivaltaa meidän villin luonnon, vihreän supermarketin antimet. Villivihanneksest ovat tuoreempia kuin kaupan ja niistä tulee elinvoimainen olo, joka sekin kertoo, että ne ovat ravintotiheitä.

Villiyrttien kerääminen tuottaa Tallbergin mukaan yhtä hienoja ahaa-elämyksiä kuin vaikkapa sieni- tai marja-apajan löytäminen.

- Se on palkitsevaa ja hyvällä tapaa ekstaattinen kokemus - vähän kuin löytäisi kantarelliapajan juuri silloin, kun ne ovat sopivan pieniä. Horsmien priimavaihe tosin menee neljässä viidessä päivässä ohi eli pitää olla tarkkana.

Horsman säilömiseen talven varalle keittiömestari ei erityisesti kannusta.

- Kokin vinkkelistä kuivattu vihreä on vähän viimeinen vaihtoehto. Horsman versoja voi pakastaa ja niitä voi säilöä suolaliemeen kuten tankoparsoja. Kukintoja voi uuttaa juomiksi ja se onkin ehkä paras tapa säilöä horsmaa, mutta jokainen tietysti itse päättää mistä tykkää, sanoo Tallberg.

Vaaleanpunainen makuelämys hivelee silmiäkin

Suomen luontoyrittäjien puheenjohtaja, luonnontuotealan yrittäjä Katja Misikangas on hänkin hyödyntänyt jo vuosia horsmaa ruuanlaitossa ja on horsmankukkamehusta keittiömestari Tallbergin kanssa samoilla linjoilla. Mehu on Misikankaan mukaan kauniin vaaleanpunaista ja maultaan kukkamaista.

- Se on sekä visuaalinen elämys että makuelämys. Maku on kukkaismainen eli kyllä siihen kukka-aromia kasvista irtoaa, kuvailee Misikangas.

Horsmankukkamehun voi valmistaa kuten monelle tutun mustaherukanlehtijuoman.

Horsmankukkamehu on sekä visuaalinen että makuelämys.

Lunnontuotealan yrittäjä Katja Misikangas

- Kerätään kukkia, kiehutetaan vesi ja kaadetaan se kukkien päälle ja annetaan noin vuorokausi hautua viileässä. Sitten voi lisätä maun mukaan sokeria ja jos haluaa, että juoma säilyy niin sitruunahappoa myös.

Misikangas vinkkaa, että kukkia kannattaa mehua varten kerätä vähintään puoli ämpärillistä ja kiehuvaa vettä tarvitaan tähän kukkamäärään viitisen litraa.

- Jos on täysi kukkaämpäri, niin tulee aika vahvaa mehua, mutta sitähän voi laimentaa vedellä mielensä mukaan, ei sen tarvitse olla naama irvessä nautittavaa, opastaa Misikangas aloittelijaa horsmankukkamehun saloihin.