Sota jätti pommikoneita metsään paenneeseen lapseen ikuiset arvet: "Pelkään edelleen tulta"

Evakkolasten kokemia traumoja vähäteltiin sodan jälkeen. Monet heistä kärsivät edelleen esimerkiksi lentokoneiden, junien tai tulen pelosta. Evakkolapsia tutkinut toimittaja vertaa karjalaisten kokemia ennakkoluuloja nykypäivän pakolaisten saamaan kohteluun.

Kotimaa
Sotilas hevoskuorman ohjaksissa ja evakuoituja karjalaisia lapsia sekä nainen muuttokuorman päällä istumassa evakkomatkalla.
SA-kuva

Irma Paronen on 76-vuotias eläkkeellä oleva maatilan emäntä Virolahdelta. Hän on myös evakkolapsi. Irman vanhemmat menettivät kotinsa Karjalan Muhulahdessa jatkosodassa, kun Irma oli viisivuotias.

Evakkotie vei perheen junalla ensin Länsi-Suomeen väliaikaiseen kotiin. Siellä Irma koki ihmisten ennakkoluulot karjalaisia kohtaan.

– Maatilan tytär oli kopea. Hän ei oikein meitä suvainnut.

Toimittaja Anne Kuorsalo kiinnostui tutkimaan evakkolapsia kymmenisen vuotta sitten kuultuaan radio-ohjelman, joka käsitteli ulkomailla riehuneen sisällissodan lapsiuhreja.

Hänen mukaansa nykypäivän pakolaislasten kohtalosta voitaisiin oppia kuuntelemalla kotimaassa eläviä Karjalan evakkolapsia, jotka nyt ovat jo eläkkeellä.

– Karjalaisten kokeman kohtelun perusteella voimme miettiä, miksi erilaisuus ärsyttää. Mekanismit ovat aivan samoja nyt ja silloin.

Myös Irma Parosta mietityttää nykypäivän pakolaislasten saama kohtelu.

– Ehkä se on rajumpaa.

Evakkoja kiusattiin koulussa erilaisuuden vuoksi

Irma Parosen perhe päätyi lopulta Kolsilankylään Vehkalahdella. Kolsilassa Irma ja hänen veljensä olivat kyläkoulun ainoat karjalalaiset. Hänen mukaansa koulussa oli paha olla.

– Ne nauroivat ja ne taisivat matkia. Se oli vähän ikävää.

Selviytyäkseen Paronen vältteli murteen ja murresanojen käyttöä. Osa sanoista sai lähteä kokonaan.

– Mie ja sie saivat lähteä. Myös lihasoppa piti vaihtaa lihakeittoon.

Evakkolapsien kohtaloa kymmenen vuotta tutkineen toimittaja Anne Kuorsalon mukaan Parosen saama kohtelu ei ollut poikkeuksellista karjalalaislapsille.

– Ei ollut epätavallista, että evakkolapsia jopa ryssiteltiin koulussa murteensa vuoksi.

Karjalasta pakeni jatkosodan loppuvaiheessa yli 400 000 evakkoa. Kuorsalo arvioi, että noin 150 000 heistä oli lapsia, vaikka tarkan määrän sanominen on hankalaa.

Evakkotie ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä

– Minusta tuli kouluvuosina arka, mutta vuosien mittaan rohkaistuin. Katkeruutta en koe, sanoo Paronen.

Tässä auttoi se, että Paronen sai viettää turvallista elämää maatilan emäntänä Virolahdella. Sota ja evakkoon lähteminen tosin jättivät pelkoja, jotka paranivat vasta vuosikymmenten mittaan.

Vielä 1960-luvulla Paronen säpsähti ja säikähti, kun lentokoneet kaarsivat kotitilan yli. Pienenä lapsena Karjalassa Paronen joutui pakenemaan pommikoneita metsään.

– Pommitukset jättivät myös avotulen pelon, sanoo Paronen. Tänäkään päivänä hän ei tunne oloaan mukavaksi esimerkiksi jätkänkynttilöiden leimussa.

Anne Kuorsalon mukaan vastaavia kokemuksia on muillakin evakkolapsilla. Evakkotie jätti monille lentokoneiden ja junien pelon.

– Nykyisin eläkkeellä olevat lapset eivät välttämättä edes muista pelottavia tapahtumia, mutta ne ovat painuneet heidän tunnemuistiinsa.

Karjalasta evakkotielle joutuneiden kohtaloa muistellaan ja kunnioitetaan launtaina 19.7. Virolahdella järjestettävällä Evakkovaelluksella (siirryt toiseen palveluun). Vaellusreitin varrella on luvassa evakkoaikaan ja sotavuosiin johdattavaa ohjelmaa.