Venäjän verkossa: Kuka natottaa ja ketä?

Saivatko Venäjän bolshevikit ideansa vaalien väärentämisestä Suomesta? Tähän viittaa Läyliäisissä tehty erikoinen löytö, josta armoitettu Suomi-syöjä teki Venäjällä sensaatiomaisen uutisen.

Venäjän verkossa
Suomi Venäjän mediassa.
Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Jokin aika sitten sain, yllättäen ja pyytämättä, käsiini asiakirjan, jossa arvioitiin poliittis-taloudellisia prosesseja Moskovassa. Viikottain laadittava arvio oli päivätty toukokuun lopulla.

Sen mielenkiintoisin tieto koski Kremlissä toukokuussa tehtyä politiikan uudelleen arviota. Sisäpolitiikkaa oli päätetty reivata vapaamielisempään suuntaan.

Selitys oli mielenkiintoinen: presidentti Vladimir Putin oli huolestunut siitä, että Krimin liittämisen aiheuttama yltiöisänmaallinen kiihotus voisi riistäytyä käsistä. Tämä saattaisi johtaa siihen, että hänen olisi luovuttava korruptioskandaalien pahiten ryvettämistä avustajista, mikä kuitenkin oli poliittisesti mahdotonta.

Surkov asialle

Myös Ukrainan politiikkaa oli päätetty kääntää sovinnolliseen suuntaan. Aina uskollinen Vladislav Surkov pantiin asialle käynnistämään Etyjin kautta hanke, jonka tuloksena Ukrainan presidentti Petro Porošenko saataisiin neuvottelupöydän ääreen.

Lännen sanktioiden suhteen Venäjän hallituksen todettiin jakautuneen jyrkästi kahtia. Tämä kahtiajakoisuus, epämääräisyys ja arvaamattomuus näkyy kaikessa, myös Suomea koskevassa julkisessa keskustelussa.

Otetaan esimerkiksi Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys, joka hallitsi keskustelua kesäkuun jälkipuoliskolla.

Suomen pahin natottaja?

Kaikki alkoi RIA Novostin julkaistua 18.6. laajan uutisen siitä, kuinka Suomen puolustusministeri *Carl Haglund *oli asettunut tukemaan jäsenyyden hakemista. Samalla nuoren puolustusministerin todettiin ilmoittaneen, että hän aikoo allekirjoittaa muistion, joka antaa Natolle mahdollisuuden sijoittaa sotilaskoneita ja aluksia Suomeen, sekä tarjota Suomelle "avunantona" joukkoja ja sotilastekniikkaa, jos Helsinki tätä pyytää.

Viikkoa myöhemmin uutistoimisto jatkoi kampanjaa artikkelilla, jonka otsikkona oli "Suomi – Naton pohjoinen lenkki länsirintamalla". Tällä kertaa Naton ylimmäksi ystäväksi Suomessa nostettiin uusi pääministeri Alexander Stubb. Arviossa annettiin myös ymmärtää, että Stubbin valinta pääministeriksi oli ristiriidassa sen kanssa, mitä presidentti Sauli Niinistö oli aiemmin puhunut ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa Kultarannassa.

Jäitä hattuun, Venäjä

Mutta mediassa tuotiin esiin myös mielipiteitä, joiden mukaan Venäjällä kannattaisi panna jäitä hattuun. Radioasema Kommersant FM haastatteli venäläistä dosenttia Maria Gordejevaa, joka muistutti, että Naton kannatus Suomessa on sittenkin vähäinen, ettei Haglund pitänyt Venäjää sotilaallisena uhkana Suomelle, ja että Venäjän taloudellinen merkitys Suomelle on suuri. Hän toivoi venäläisiltä malttia, koska sillä on hänen arvionsa mukaan suuri merkitys Suomen mielipiteenmuodostukselle.

Järjen ääntä peräänkuulutti myös laatulehti Vedomosti. Sen mukaan vastakkainasettelun politiikkaa jatkamalla Venäjä vain lisää jännitteitä, jolloin kasvaa riski, että Venäjän painostamisesta tulee länsimaille – ja Natoon liittymisestä Suomelle – kansallisen edun kysymys.

Kun sitten pääministeri Stubb oli Ruotsissa ilmoittanut, ettei hänen hallituksensa aio hakea Naton jäsenyyttä, RIA Novosti tulkitsi asian 1.7. niin, että pahin Suomen natottaja olikin ollut EU-komissaariksi siirtynyt entinen pääministeri Jyrki Katainen.

Pelastaako Venäjä Suomen?

Kun lukee Venäjän median raportteja Suomen ja Venäjän taloussuhteista, ei voi välttyä johtopäätökseltä, jonka mukaan Suomi on taloudellisesti täysin riippuvainen Venäjästä, ja että vain Venäjä voi pelastaa Suomen nykyisestä taantumasta.

Tätä käsitystä tukevat suomalaisten suuhun pannut haastattelut. Niistä voi venäläinenkin lukija päätellä, että jos jossain yrityksessä Venäjän maariski on arvioitu väärin, syy ei toki ole yrityksen itsensä, ei myöskään Venäjän, vaan taloussuhteiden tärkeyttä ymmärtämättömän Euroopan unionin ja sitä myötäilevän Suomen hallituksen.

Kun tieto puuttuu

Käsityksen levittäminen on mahdollista, koska Venäjällä ei ole julkaistu tietoa, että viime vuonna Suomen ja Venäjän välinen kauppa laski kuusi prosenttia – siis aikana, jolloin Ukrainasta ja Krimistä ei tiedetty mitään.

Tämän vuoden alussa kauppavaihto laski 16 prosenttia lisää ilman, että Venäjään olisi kohdistettu minkäänlaisia talouspakotteita – on siis vain määrätty matkustusrajoituksia pahimmille pukareille ja jäädytetty heidän lännessä olevia pankkitilejään. Schengen-viisumeja haettiin Pietarin alueella 20 prosenttia vähemmin kuin vuotta aiemmin, vaikkei viisumikäytäntöjä ole muutettu mitenkään.

Kaikki tämä johtuu siitä, että Venäjän oma talous on painunut miinukselle ja ruplan kurssi romahtanut. Venäjän heikon taloudenpidon seurauksista, mitä Venäjällä häveliäästi kutsutaan epävakaudeksi, on eniten jo kärsinyt Suomi, mikä selittää sen, etteivät talouspakotteet meillä saa kannatusta osakseen – ne kun saattaisivat vain entisestään pahentaa ahdinkoamme.

Vaalivilpin historia

Lopuksi pieni historian kertaus. Armoitettu Suomi-syöjä, Rossijskaja Gazetan toimittaja Nadežda Jermolajeva oli löytänyt uutisen, josta hän päätteli, että vuoden 1911 Suomen eduskuntavaalien tulos oli väärennetty. Läyliäisissä sijaitsevan tilan päärakennuksen lattian alta oli nimittäin löytynyt kasa äänestyslippuja. Äänet oli hänen mukaansa varastettu, ja otsikolla "Sata petoksen vuotta" hän antoi ymmärtää, että siitä lähtien Suomessa on aina väärennetty eduskuntavaalien tuloksia.

Vuonna 1911 Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa, joten vilppi menee muodollisesti Venäjän piikkiin. Mutta kun nimenomaan Suomessa Venäjän bolshevikeista pidettiin hyvää huolta, voi hyvin olla, että he saivat ideansa vaalien väärentämisestä Suomesta – ja kehittivät sen sitten Neuvostoliiton oloissa taiteellisiin mittoihin tavalla, joka elää ja voi hyvin myös meidän aikamme Venäjällä.

Näin olivat asiat tänään, Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.