Hyppää sisältöön

Kirkon erimielisyydet vaikeuttavat rippikoulujen seksuaalikasvatusta – "Ei ole yhtä selkeää vastausta, jonka voisi nuorille antaa"

Rippikoulujen työntekijät kaipaavat kirkolta selkeämpiä linjauksia seksuaalikasvatuksen tueksi. Erityisen vaikeiksi koetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät kysymykset sekä kysymykset siitä, milloin olisi hyvä aika harrastaa seksiä ensimmäisen kerran. Kirkkohallituksen asiantuntija Jarmo Kokkonen toivoo, että rippikouluissa huomioitaisiin paremmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Kuva: YLE Keski-Suomi / Joni Tammela

Rakkaus, ystävät ja ihmissuhteet. Nämä ovat espoolaisnuorten mielestä rippikoulun seksuaalikasvatuksen tärkeimpiä teemoja.

– Rakkaus on tärkeä, sillä se on niin laaja ja monipuolinen, sanoo Espoon ruotsinkielisen seurakunnan rippikoulussa Espoon Suvisaaristossa ollut Niklas Wilen.

Rakkaus on mieluisa ja tärkeä teema myös työntekijöille.

– Seksuaalikasvatus koetaan mukavaksi, koska se on luonteva osa elämää ja näin myös luonteva osa rippikoulua, sanoo Suvisaariston rippikoulua vetämässä ollut Espoon ruotsinkielisen seurakunnan kappalainen Kira Ertman.

Rippikoulun seksuaalikasvatus perustuu kirkon näkemyksiin perhe- ja seksuaalieettisistä kysymyksistä. Ongelmana on, että kirkon kanta muodostuu pienistä puroista ja erilaisista kannanotoista.

Kira Ertman on tutkinut rippikoulun työntekijöiden ajatuksia seksuaalikasvatuksesta. Vaikeimmiksi koettiin nimenomaan aiheet, joista kirkolla ei ole selkeää kantaa, kuten esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.

– Vaikeana osa kokee sen, ettei ole yhtä selkeää vastausta, jonka voisi nuorille antaa. Viime aikoina arkkipiispa Kari Mäkisen ja Helsingin piispan Irja Askolan lausunnot ovat olleet hyvin selkeitä viestejä meille työntekijöille. Siinä suhteessa tilanne on helpottunut, Ertman sanoo.

Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi heinäkuun alussa homoseksuaaleilta anteeksi heidän kirkolta saamaansa kohtelua. Helsingin piispa Irja Askola on puolestaan kertonut kannattavansa sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Kristillinen avioliitto painottuu opetuksessa

Piispainkokouksen hyväksymässä rippikoulusuunnitelmassa todetaan, että seksuaalikasvatuksen keskeisiä sisältöjä ovat muun muassa oman seksuaalisen identiteetin löytäminen, suhde omaan ja toisen seksuaalisuuteen, suhde toiseen sukupuoleen, avioliitto ja perheen perustaminen.

Kristillisen avioliiton merkitystä painotetaan myös rippikoulujen opetusmateriaaleissa. Kira Ertmanin mukaan monia työntekijöitä askarruttaakin se, miten seksiä ja avioliittoa tulisi nuorten kanssa käsitellä.

– Monilla on sellainen käsitys, että kirkko käskee odottamaan avioliittoon asti, mutta se ei ole realistista nuorille. Siinä on ristiriita kirkon työntekijänä, että mitä pitäisi sanoa.

Kirkkohallituksen asiantuntija, tutkija Jarmo Kokkonen muistuttaa, että kun rippikoulussa puhutaan avioliitosta, on syytä muistaa, että rippikoululaiset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Perinteisen ydinperheen malli pätee yhä harvemman leiriläisen kohdalla.

– Ihanteellinen ajatus koko elämän kestävästä parisuhteesta voi olla esillä, mutta samalla pitää muistaa, että se ei ole ainoa malli, jonka ihminen voi elämässään käydä läpi.

"Kirkko tarvitsee opastusta"

Avioliiton merkityksen korostaminen opetuksesta johtaa helposti tilanteeseen, jossa perinteiset sukupuoliroolit korostuvat ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ajetaan marginaaliin.

– Kirkko ja muut kasvatusinstituutiot tarvitsevat opastusta. Heteronormatiivisuudesta pitäisi siirtyä sukupuolisensitiivisyyteen. Se mikä erityisesti näyttäisi puuttuvan, on interseksuaalisuuden ja -sukupuolisuuden käsittely ja siihen me tarvitsemme lisäkoulutusta, Kokkonen sanoo.

Kokkonen ja Ertman sanovat, että rippikoulun seksuaalikasvatuksen kipupisteet on tiedostettu. Molempien mielestä paras keino henkilökunnan osaamisen parantamiseksi on koulutus.

Joidenkin seurakuntien rippileireillä on esimerkiksi käynyt puhumassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistävän järjestön Setan vapaaehtoisia.

– Tilanne on kokonaisuutena hyvä. Keskeinen viesti on se, että nuori saa olla sitä, mitä hän on. Toki vielä löytyy kehittämisen ja ymmärtämisen kohteita, Ertman sanoo.

Avoin ilmapiiri mahdollistaa arkojenkin aiheiden käsittelyn

Kokkonen muistuttaa, että tutkimusten mukaan nuoret ovat tyytyväisiä rippikoulun ilmapiiriin. Tämä antaa rippikoululle etulyöntiaseman seksuaalikasvatuksessa esimerkiksi koulun terveystiedon tunteihin verrattuna.

– Rippikoulun vahvuus kiteytyy usein siihen, että siellä muodostuu ilmapiiri, jossa voi puhua aroistakin teemoista. Tilanne on eri koulussa, jossa ei muodostu niin tiivistä ryhmää.

Saman on huomannut myös Suvisaariston rippikoululainen Celinn Westerholm.

– Joistain asioista on pystynyt puhumaan paremmin, kun on ollut esimerkiksi vain tytöt samassa ryhmässä.

Myös Rainer Caloanderin mielestä on hyvä, että asioita on käsitelty sekä tyttöjen ja poikien omissa ryhmissä että sekaryhmissä.

– Poikien kanssa voi puhua avoimemmin, mutta tyttöjen kanssa on hyvä, kun saa molempien osapuolten näkemyksen mukaan.

Jutussa on käyetty lähteenä myös Emmi Kemppaisen pro gradu -työtä Rippikoulun oppikirjojen seksuaali- ja perhe-etiikka.