Kauluspaitaisesta paljasjalkaiseksi – kravatti lähti kun bisnesmies henkistyi

Entisellä kansanparantajien asuttamalla tilalla Vaalassa on ollut nykyisen omistajansa elämään käänteentekevä vaikutus. Piinkovasta bisnesmiehestä on kuoriutunut syvällinen pohdiskelija ja teologian opiskelija.

ilmiöt
Heikki Pesämaa istuu Kantturan pihassa pohdiskelevana.
Kata Laurikainen / Yle

Vielä kymmenen vuotta sitten Heikki Pesämaa oli piinkova bisnesmies, joka pukeutui päivittäin kauluspaitaan ja kravattiin. Kantturan tila Vaalassa muutti kaiken. Pesämaa alkoi huomata ympärillään muutakin kuin materiaa.

– Tämä tila puhui minulle. En ollut siihen maailman aikaan millään lailla henkistynyt ihminen, mutta aloin heti vahvasti aistia tämän paikan vetovoiman ja kutsun. Olen kokenut Kantturan suorastaan missiokseni näiden kymmenen vuoden aikana, kun se on ollut omistuksessani, Pesämaa sanoo.

Kantturan tilalla on viime vuosina järjestetty retriittejä ja useita erilaisia henkiseen kehitykseen tähtääviä kursseja. Se on toiminut myös majatalona ja kokouskeskuksena.

– Kanttura on koko ajan tuntunut paikalta, joka tulee jakaa muiden kanssa. Tätä ei saa omia, eikä tämä ole yhden ihmisen kokoinen paikka, Pesämaa korostaa.

Kantturan pihan vanhalla pöydällä on kauniisti aseteltuna tuohikori, jossa on kukkia, kiviä ja ruosteisia hevosenkenkiä.
Kantturan pihapöydän asetelma.Kata Laurikainen / Yle

Kantturan tilasta ja sen aiemmista asukkaista tiedetään varsin vähän, mutta siellä tiedetään pitkään harjoitetun kansanparannusta ja shamanismia. Tilan viereisestä metsästä löytyy shamaaneilletyypillinen ympyrä.

Kauneuden kohtaaminen on kyky, joka kasvaa maisemassa.

Heikki Pesämaa

– Tämä on ollut sellainen kansanterveyskeskus. Täällä on käyty hoidoissa, joihin on liittynyt myös yöpyminen tilalla. Täällä tiedetään juoksennelleen hurjan paljon lapsia, mikä saattaa kertoa siitä, että jonkinlainen orpokotikin tämä on ollut, Pesämaa sanoo.

Ei varmasti ole sattuma, että juuri Kantturassa aiemmin tapakristitty Heikki Pesämaa huomasi enemmän ja useammin pohtivansa syvällisiä. Vuosi sitten hän alkoi opiskella teologiaa.

– Halusin tutkia syvemmältä, mitä henkisyys on. Minua kiinnostaa, mitä kristinusko on tänä päivänä ja kuinka se vastaa tämän ajan ihmisen tarpeisiin. Siksi lähdin lukemaan teologiaa, Pesämaa kertoo.

Heikki Pesämaa esittelee metsästä löydettyä shamaaniympyrää.
Metsän shamaaniympyrään on laitettu penkki, jossa on hyvä rauhoittua ja mietiskellä.Kata Laurikainen / Yle

Pesämaalle henkiseen kasvuun liittyy erittäin vahvasti suhde luontoon.

– Maisema on mitä parhainta terapiaa. Kun maisema avautuu, avautuu myös ihmisen mieli. Huomasin, että kauneustajuni on kehittynyt vähitellen pysyväksi mielentilaksi. Kauneuden kohtaaminen on kyky, joka kasvaa maisemassa, Pesämaa maalailee.

Rakenna oma kirkkosi ja etsi oma luontosi

Heikki Pesämaa sanoo, että jokaiseen sukupolven olisi rakennettava oma kirkkonsa.

– Se kirkko voi olla mikä paikka tahansa. Se voi olla myös luonto. Toivoisin myös kristinuskossa pohdittavan enemmän suhdettamme luontoon ja sitä, kuinka olemme osa sitä. Luonto olen minä ja luonto on myös ympärilläni, Pesämaa pohdiskelee.

Shamaaniympyrä syvällä metsän siimeksessä.
Kata Laurikainen / Yle

Heikki Pesämaa uskoo, että ihmisillä on kaipuu toden pariin. Nykyään ihmisillä on kuitenkin aina vastassa jonkinlaisia rooleja ja jokainen kantaa roolia itsekin.

– Roolien väliset kohtaamiset ovat aika tyhjiä. Rooli on aina pahan palveluksessa, mutta ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Voimme löytää oman luontomme riisumalla roolit, Pesämaa uskoo.

– Mikään ei ole kauniimpaa kuin ihminen, jolla on kaipuun kyyneleet silmissään.