Näkökulma: Helle, siitä suomalaiset tykkää

Kesä ja lomakausi tekee suomalaisista avoimia. Miten säilyttää tämä leppoisa meininki, kysyy Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen.

kulttuuri
Janne Mällinen

Usealla suomalaisella näyttää koittaneen arki – lomakausi on lopuillaan ja töihin pitäisi mennä.

Ihmiset viettävät aika leppoisaa ja mukavaa elämää lomallaan. On otettu tunnelmallisia kuvia hyvästä ruoasta, kesäteattereista, oopperasta, auringonotosta, lapsista leikkimässä ja aikuisista pulahtamassa, auringonlaskuista, veneen raaputuksesta ja pottujen keittämisestä tillipuntti kainalossa.

Puhumattakaan kaikista niistä hyvistä kirjoista, joita on ollut aikaa lukea pätkyttää riippukeinussa, kallionkolossa, vanhalla puusängyllä pötkötellen. Elämän parasta aikaa.

Kaupungilla liikkuessaei ole ollenkaan tavatonta, että tuntemattomat alkavat näin kesäisin jutella niitä näitä. Esimerkiksi eilen kävin raitiovaunussa pitkän keskustelun mansikoista mieron tiellä olevan herrashenkilön kanssa. Jalat oli jo juonut, mutta mansikoista piti kovasti. Jostain se pikkupuhe löytyy siis aina kesäisin tässä aina yhtä tuulisessa kivikaupungissakin.

Kesäaika ainakin osoittaa, että kaikki me olemme leikkisiä, emmekä vähääkään liian totisia.

Kaarlo Hänninen kuvasi kansakoulun maantiedon ja kotiseutuopin kirjassaan vuonna 1929 suomalaisia heimoja. Hämäläiset olivat totisia ja vähäpuheisia, karjalalaiset laulun ja soiton ystäviä, mutta samalla heiltä puuttui työnteon sitkeyttä. Pohjalaiset olivat puolestaan Hännisen mukaan tarmokkaita ja tulisia, mutta samalla vähän kerskailevaisia. Savolaiset puolestaan leikillisiä, ehkä samalla tavalla kuin ruotsinkieliset, jotka Hänninen luokitteli hilpeiksi ja puhtautta rakastaviksi.

Me suomalaiset rakastamme näitä mielikuvia syntyseutujemme ihmisten ominaispiirteistä, vaikka ne eivät taida olla kovinkaan totta. Kesäaika ainakin osoittaa, että kaikki me olemme leikkisiä, emmekä vähääkään liian totisia. Rakastamme myös soittoa ja laulua ja olemme tarvittaessa hyvinkin tarmokkaita, etenkin pienten mökkipihojemme työleireillä.

Joten mitäpä jos saisimme pidettyä tästä leppoisasta tunnelmasta kiinni, vaikka kuinka syksyn sateet alkavat pian ropista lohduttomasti ikkunaan. Vaikka työt ovatkin alkaneet, niin ottaisimme oikein asiaksi nähdä ystäviä, lukea hyviä kirjoja, käydä teatterissa tuiskusäälläkin ja jakaa mukavia kokemuksia ystävien kanssa.

Menee tämä elämä nimittäin vähemmälläkin kiristelyllä. Poskilihakset siinä vain kipeytyvät kun puree hampaita yhteen koko ajan. Elämän paras aika on juuri nyt.