Tutkimus: Television ääressä istuminen altistaa lihavuudelle, ei päinvastoin

Tutkimuksen mukaan runsaasti television ääressä istuvilla painonnousu jopa tuplaantuu verrattuna niihin, jotka katsovat televisiota vähemmän.

terveys
Nainen kaukosäädin kädessä television edessä.
Mikko Kuusisalo / Yle

Kansallisen tutkimuksen mukaan runsas television katselu lisää lihavuuden riskiä. Tutkimus osoittaa, että pitkään television ääressä istuminen altistaa lihavuudelle eikä päinvastoin.

Tutkimus on osa Turun yliopiston hallinnoimaa LASERI-hanketta eli Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta. Tutkimuksen mukaan runsas television ääressä vietetty aika nostaa painoindeksiä.

Tutkimus selvitti television ääressä vietetyn ajan vaikutusta painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun kymmenen vuoden seurannan aikana.

Istumisen ja painonnousun syy-seuraussuhdetta on tutkittu aiemminkin, mutta LASERI-tutkimuksessa sovellettiin uusia matemaattisia algoritmejä pitkittäisasetelmassa.

– Joitakin pitkittäistutkimuksiakin on ollut, mutta suhteellisen vähän. Ja kun tehdään poikittaistutkimusta, otetaan yksi aikapiste ja tarkastellaan painonnousua niillä, jotka istuvat paljon. Silloin voidaan nähdä, että yhteys on, mutta se ei kerro mitään syy-seuraussuhteesta, kertoo tutkimuksessa mukana ollut Paavo Nurmi -keskuksen lääketieteen lisensiaatti Harri Helajärvi.

Television katselu on yhtäjaksoista ja passiivista

Seurannassa tutkittiin 761 naista ja 626 miestä vuodesta 2001 vuoteen 2011. Seurannan päättyessä henkilöt olivat 33–50-vuotiaita.

Tutkimuksen mukaan lihavuus on seurausta istumisesta, mutta nimenomaan television ääressä istuminen valikoitui tutkimuksen kohteeksi muun muassa siksi, että se on hyvin passiivista. Televisiota saatetaan katsoa useitakin tunteja yhteen mittaan ilman taukoja, ja katseluympäristökin on tehty usein mukavaksi viihtymistä ja istumista ajatellen.

– Hyvin harva istuu työssä kahta tuntia putkeen. Tulee aina jotain pieniä katkoja, mutta television katselussa ei välttämättä tule, Helajärvi sanoo.

Vasta pidemmän altistuksen jälkeen aineenvaihdunnalliset erot alkavat tulla esiin.

Lääketieteen lisensiaatti Harri Helajärvi

Television ääressä istuminen sopi tutkimuksen aiheeksi myös siksi, että television katselu on lisääntynyt 90-luvun alkupuolelta alkaen.

– Sitä aikaa on tullut yksi kolmasosa lisää. Se on jo suuri osa ihmisten ajasta, Helajärvi sanoo.

Istuminen lihottaa muistakin tekijöistä huolimatta

Helajärven mukaan tutkimuksessa haluttiin ottaa mahdollisimman hyvin huomioon muut tekijät. Iän ja sukupuolen ohella tutkimuksessa huomioitiin esimerkiksi energiansaanti, yöunien määrä, sosioekonominen asema, tupakointi, liikunta ja muut elintavat.

Tutkimuksessa selvisi, että kaikista muista tekijöistä huolimatta television katselulla oli lihavuutta lisäävä vaikutus.

– Kolme tuntia tai enemmän illassa televisiota katsovilla painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvu oli vähintäänkin kaksinkertainen korkeintaan tunnin illassa television ääressä aikaa viettäviin verrattuna.

– Eli vaikka liikkuisit kohtalaisesti tai suositusten mukaan, voi olla, että istumistunteja television ääressä tulee niin paljon, että se vaikuttaa vaakakupin toisessa päässä. Eli tässä tapauksessa se tekee haittaa terveydelle ja tuo lisää painoa, Helajärvi sanoo.

Elimistö pyrkii korjaamaan istumisen haitat

LASERI-tutkimus otti huomioon tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden ruoan laadun, mutta ei esimerkiksi sitä, mihin vuorokaudenaikaan he söivät.

– Varsinaisesti syömishetkeä ei ole tarkkailtu, vaan syömisen laatua ja syömisen määrää, Helajärvi sanoo.

Hyvin harva istuu työssä kahta tuntia putkeen. Tulee aina jotain pieniä katkoja, mutta television katselussa ei välttämättä tule.

Lääketieteen lisensiaatti Harri Helajärvi

Helajärven mukaan lihavuuden ja istumisen syy-seuraussuhdetta yritetään jatkuvasti tutkia interventioilla, eli tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä saatetaan esimerkiksi pyytää istumaan vähemmän television katselun aikana.

Ongelmana on, että pitkäaikaistutkimuksissa on miltei mahdotonta vaatia ihmisiä istumaan enemmän tai vähemmän esimerkiksi kymmenen vuoden tutkimusjakson aikana.

– Niillä voidaan nähdä lyhytaikaisia vaikutuksia, mutta terveen ihmisen elimistö kompensoi aika paljon ja pystyy korjaamaan niitä virheitä. Vasta pidemmän altistuksen jälkeen aineenvaihdunnalliset erot alkavat tulla esiin.