Rehtori kielsi koululaisilta Alkon kassit – muovikassimuseo kertoo monta tarinaa

Timo ja Tarja Lapilan kotiin on kerätty kymmeniä tuhansia muovikasseja 60-luvulta tähän päivään. Elokuvantekijöinä ja taiteilijoina tunnettu pariskunta dokumentoi ympärillä olevaa maailmaa erikoisella tavalla. Muovikassit ovat tuoneet heille mitä ikimuistoisempia tarinoita.

Kotimaa
Timo ja Tarja Lapilat pitävät muovikassimuseora Perniössä
Marjut Mäntymaa / Yle

– Tarkoitat varmaan näitä Porin kundeja?

Näin vastaa Timo Lapila, kun utelen häneltä tarinaa teinipojista, jotka päättivät, että koulutarvikkeiden kuljettaminen laukussa on nysveröiden hommaa.

– He päättivät aikoinaan laittaa koulutavarat muovikassiin, koska se oli paljon siistimpää. Ei mennyt kauan, kun muutkin koululaiset alkoivat matkia ja tehdä samoin, jatkaa Timo Lapila.

Jotain oli kuitenkin tehtävä, että muovikassitrendin aloittaneet pojat erottautuisivat edelleenkin joukosta.

– He pakkasivat tarvikkeet Alkon kassiin, joka oli hyvin tunnistettava siihen aikaan, niin kuin se on edelleenkin. Siinä vaiheessa rehtorin pinna tuli täyteen ja hän kertoi aamunavauksessa, että koulutarvikkeita ei sitten jatkossa kuljeteta enää Alkon kassissa, onko selvä?

Tämä tarina on vain yksi monista, jonka taiteilija- ja dokumentaristipariskunta Timo ja Tarja Lapila osaavat kertoa muovikasseista. Pariskunnalla on idyllisen Perniön kodin ulkorakennuksessa, entisen konepajan vintillä, kerättynä peräti 30 000 muovikassia.

Muovikasseja Perniön muovikassimuseossa
Jääkiekkojoukkeita ikuistettuna muovikasseihin. Marjut Mäntymaa / Yle

Muovikassi sisältää arjen selviytymistarinan

Pariskunta ylläpitää epävirallista muovikassimuseota Perniössä, Varsinais-Suomessa. Epävirallista siksi, että museo ei ole auki yleisölle. He tosin järjestävät välillä yksityiskierroksia.

– Muovikassi ja muovi sisältävät valtaisan määrän arjen selvitymistarinoita. Tässä tilassa näiden pitkien pöytien ääressä on istunut ihmisiä, jotka ovat kertoneen niin hauskoja tarinoita. Olemme molemmat dokumentaristeina saaneet kerättyä aarteistoa tämän hetken elämästä, kertoo Tarja Lapila.

Tarja Lapila muovikassimuseossa Perniössä
Tarja Lapila katsoo valtaisaa kokoelmaa konepajan vintillä. Marjut Mäntymaa / Yle

Lapiloiden lähtökohtina muovikassien keräilyyn ovat olleet niiden kulttuurihistoria ja kauniit kuvat.

– Sitä kulta-aikaa elettiin 70- ja 80-luvuilla. Silloin painettiin kauneimmat ja ilmaisevimmat kassit.

Timo Lapila mainitsee Ruotsinlaivoilta saatavat muovikassit, jotka olivat aikoinaan persoonallisia.

– Ne ovat meille rakkaita, koska niissä piti kuljettaa ostokset. Niissä oli hienoja laivan kuvia, todella upeita. Ne piti vielä usein jättää yöksi säilytykseen purserin toimistoon ja hakea vasta aamulla, ettei vaan voinut ryypiskellä hytissä, naurahtaa Timo Lapila.

"Jokainen voisi merkitä itselleen yhden puhtaan muovikassin"

Muovikassit olivat Suomessa ennen ilmaisia. Tilanteen muutti vuoden 1973 öljykriisi, joka muutti muovikassit maksullisiksi. Nykypäivänä muovikassi elää huonossa maineessa sen ympäristön kuormittavuuden takia.

– Tajuttiin, että se ei katoa mihinkään maastosta ja luonnosta. Kyllä se oli nopeasti hälyttävä tilanne. Varsinkin Välimeren maissa tilanne on kammottava, kun kaikki paikat ovat muovisen roskan peitossa, kertoo Timo Lapila.

Muovikasseja Perniön muovikassimuseossa
Osa muovikasseista on ripustettu esille. Marjut Mäntymaa / Yle

Muovikassien lisäksi Lapilat ovat keränneet konepajan vintille muitakin kulttuurihistoriasta muistuttavia muoviesineitä.

Muovipussit ovat jossain päin maailmaa jo kokonaan kiellettyjä. Vaikka Lapiloilla onkin vintillä kymmeniä tuhansia muovikasseja, ovat hekin sitä mieltä, että kohtuus kaikessa, kun katsotaan tulevaisuuteen.

– Ajattelen, että meidän kansansivistykseen kuuluu, että jokainen merkitsee yhden puhtaan muovikassin omalla visuaalisella ilmeellään ja sitten se on sen ihmisen kassi. Ei niitä tarvitse olla niin hirveästi, sanoo Tarja Lapila.