Tuholaistorjunta jää viljelijän kontolle, kun ympäristötuki loppuu

Viljelijät joutuvat ottamaan aiempaa suuremman vastuun tuholaistorjunnasta. ProAgria on auttanut viljelijöitä tuholaisruiskutusten määrän arvioinnissa maksullisen palvelun avulla. Jatkossa he eivät enää saa ympäristötukea torjuntatyöhön. Silti heidän velvollisuutensa on hoitaa asia.

Marja Tuononen tutkii tuholaisia. Kuva: Essi Jokela

Kasvinsuojelulakiin tullut muutos velvoittaa viljelijät huolehtimaan itse tuholaistarkkailusta ilman viime vuosina saatua ympäristötukea. ProAgria on tarjonnut viljelijöille palvelua, jonka avulla tuholaisruiskutukset on pystytty tekemään oikeaan aikaan ja turhilta ruiskutuksilta on vältytty.

ProAgria on tehnyt tarkkailua noin 17 tilalla Vakka-Suomessa ja Satakunnassa. Palvelua on tarjolla myös Hämeessä ja Savossa.Lounais-Suomessa tuholaistarkkailua on tehty toukokuun puolivälistä elokuun loppupuolelle saakka kolmena päivänä viikossa. Viikoittain on seurattu noin 300 - 400 ansaa.

Ympäristöä säästetään, kun ei tehdä torjuntaa tarpeettomasti.

Marja Tuononen

Puutarhatuotannon asiantuntija Marja Tuononen kertoo, että viljelijät ovat tyytyväisiä palveluun, sillä kasvinsuojelu on yksi kalleimmista tuotantokustannuksista.

– Torjuntaa pystytään tekemään oikeaan aikaan, pienillä määrillä ja mahdollisimman vähäisillä kerroilla. Näin voidaan jättää ruiskutuksia tekemättä, säästetään rahaa ja resursseja. Ympäristöä säästetään, kun ei tehdä torjuntaa tarpeettomasti, kertoo Tuononen.

Laitilassa toimiva viljelijä on tyytyväinen

ProAgrian asiantuntijat ovat etsineet tuholaisia porkkanan, kaalin, punajuuren, lantun, sipulin, herneen, mansikan, karviaisen ja vadelman osalta. Puutarhatuotannon asiantuntija Marja Tuononen arvioi, että viljelijät tilaavat yhä asiantuntijapalvelua, vaikka tuki loppuukin.

Tuholaisia suurennuslasin kautta kuvattuna. Kuva: Essi Jokela

– Ne viljelijät, jotka tässä ovat mukana, katsovat, että tässä on selkeä rahallinen hyöty heille. Heidän ei tarvitse tehdä turhia ruiskutuksia. Samalla he varmistuvat, että tuotteet ovat puhtaita ja tuholaisista vapaita, kertoo Tuononen.

Neuvojat käyvät säännöllisesti tutkimassa pelloilla tuholaisten määrää muun muassa erilaisilla ansoilla.

Porkkanan viljelija Markus Elo Laitilasta pitää apua hyödyllisenä. Viljelijälle palvelu maksaa korkeintaan 1 500 euroa.

– Sähköpostiin tulee tieto siitä, mikä on tilanne pelloilla. Viljelijän on hankala tutkia ansoja. Ötökät ovat pieniä, ja niitä tutkitaan mikroskoopilla, pohtii Elo.

Viljelijät ovat motivoituneita jatkamaan tuholaisten tutkimista

Porkkananviljelijä Markus Elo arvioi, että hän jatkaa palvelun käyttämistä, vaikka siitä tuleekin lisäkustannuksia, kun tuki menee pois.

– Ihan hyvä systeemi tämä on. Kun ansoissa alkaa olla tyhjää, ruiskuttamisen voi lopettaa.

Kun ansoissa alkaa olla tyhjää, ruiskuttamisen voi lopettaa.

Markus Elo

Asiantuntija Tuononen arvioi, että moni muukin viljelijä jatkaa palvelun hankkimista.

– En usko, että tämä meidän 17 vuotta kestänyt palvelu lakkaisi kokonaan. Se muuttaa varmasti muotoaan ja varmasti parempaan suuntaan. Kun joku valvoo toimintaa, silloin siihen liittyy myös rajoituksia.

Viime vuodet ovat suosineet tuholaisia

Markus Elon porkkanapelloilla on näkynyt tänä kesänä porkkanakemppiä ja porkkanakärpästä. Asiantuntija Marja Tuononen kertoo, että tuholaiskesä on ollut vaihteleva.

Elli Ruutiainen tutkii ansoihin tarttuneita hyönteisiä. Kuva: Essi Jokela

Kylmä ja viileä sää vähentää yleensä tuhoeläinten liikkumista ja lentoa. Lämmin sää vilkastuttaa. Kaalikoit ovat parin viime kesän vitsaus. Niitä on ollut jo touko-kesäkuun vaihteessa lämpimien ilmavirtausten vuoksi. Ne voivat myös talvehtia Suomessa.

– Erittäin lämpimät keväät ovat tuoneet meille tuholaisia aiemmin kuin normaalisti. Esimerkiksi kirvat ja kaalikoit tulevat lämpimien ilmamassojen mukana Virosta.

Viime vuosina on ollut tuulista, ja se estää ruiskutusten tehoa.

– Jos torjunnassa myöhästytään tuulisuuden tai sateen takia, pienikin määrä tuholaisia voi tehdä suurta tuhoa, kertoo Tuononen.