Suomen suurin ankeriasarkku pelastaa kutukaloja turbiineilta

Ankeriasarkku on vanha pyyntiväline, jolla pelastetaan uhanalaista lajia. Kutukalat joutuvat ilman ihmisen apua voimaloiden turbiineihin.

Kotimaa
Mies tutkii ankeriasarkkua.
Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi tutkii päivän "saalista" ankeriasarkulla.Tapani Ripatti / Yle

Vääksynjoessa Asikkalassa on tänä kesänä otettu käyttöön Suomen suurin ankeriaspyydys hyvin tuloksin. Noin 50 vuorokauden aikana arkun avulla on saatu pyydettyä jo 174 ankeriasta, noin kahden kilon vonkaleita pääasiassa.

– Virran mukana tuleva kala törmää arkkupyydyksessä olevaan metalliseinään hellävaraisesti sellaisessa kulmassa, ettei se vahingoitu. Kala joutuu törmäyksen jälkeen isoon muoviputkeen, jota pitkin se kulkeutuu puiseen kannelliseen arkkuun.

Ankeriasta tarvitaan Suomen järvissä, koska se on petokala ja varsinkin rehevöityneissä järvissä se pitää roskakalat kurissa.

Matti Kotakorpi

– Arkussa on pimeää ja vesi virtaa niin että kalalla on turvallinen olo, vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi Lahden ympäristökeskuksesta kuvaa kalan matkaa virrasta arkkuun.

Arkku tyhjennetään säännöllisin väliajoin ja kalat viedään Evolle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hoiviin merkittäväksi.

Suomen suurin ankeriasarkku pelastaa kutukaloja, jotka pyrkivät Vesijärvestä alaspäin, Vääksynjokea pitkin Päijänteeseen ja sieltä edelleen Kymijokeen.

Ankerias vaeltaa lentokonekyydillä ja rekassa 

Uhanalaisen ankeriaan vaellusmatka Sargassomereltä Atlantilta Suomen järviin ja takaisin on monivaiheinen.

Vastikään Englannista Severnjoesta on lennätetty kymmensenttisiä ankeriaanpoikasia 147 000 kappaletta Suomen järviin istutettavaksi.

Ankerias on aikaisemmin kuulunut Suomen luontaiseen kalalajistoon, mutta nyt voimalaitokset estävät kalan vaeltamisen.

– Ankeriasta tarvitaan Suomen järvissä, koska se on petokala ja varsinkin rehevöityneissä järvissä se pitää roskakalat kurissa, perustelee Kotakorpi ankeriaanpoikasten hurjaa lentomatkaa.

ankerias
Tapani Ripatti / Yle

Kutuvaellukselle lähtevistä kaloista osa murskautuu voimaloiden turbiineissa niin kuin Vääksynjoessakin.

– Välillä ankeriasmoska on tukkinut turbiinit.

Voimalaitoksen yhteyteen sijoitetulla arkulla pelastetaan mitä voidaan pelastaa. Arkun avulla napatut ankeriaat merkitään Evolla ja kuljetetaan sieltä maateitse isoina määrinä merelle kutemaan.

Asikkalassa Vääksynjoessa arkun käyttöä on tarkoitus jatkaa niin syys- kuin kevätvirtaamien aikana.

Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi uskoo, että arkun avulla on mahdollista pyytää ja pelastaa suurin osa Vääksynjoen kautta vaeltavista ankeriaista.