1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Eskimokäännös voi pelastaa melojan hengen

Melontaa harrastaa Suomessa yli 26 000 ihmistä. Heistä erittäin pieni osa hallitsee eskimokäännöksen tositilanteessa, arvioi melontakouluttaja ja -yrittäjä Petri Sutinen. Eskimokäännös on pelastautumistekniikka, jossa meloja kääntää itsenäisesti sekä itsensä että kaatuneen kajakin takaisin pystyyn.

ilmiöt
Tästä alkaa eskimokäännöksen harjoittelu.
Tästä alkaa eskimokäännöksen harjoittelu.Tapio Nykänen

Melontaharrastuksen suosio on ollut tasaisessa kasvussa. Vuosien 2009-2010 Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan lajia harrasti vuonna 1994 9500 ja vuonna 2010 jo 26 000 ihmistä.

Tämän jälkeen suosion on arvioitu edelleen kasvaneen. Erityisesti Etelä-Suomessa melontaseurat pullistelevat jäseniä, eikä melontakursseilta tahdo löytyä tilaa ainakaan mattimyöhäiselle. Toiset eivät edes pyri kursseille, vaan harrastus aloitetaan itsenäisesti, kantapään kautta.

Onnettomuudet ovat harvinaisia mutta mahdollisia

Koska meloja liikkuu ihmiselle vieraassa elementissä, vedessä, liittyy lajiin aina enemmän tai vähemmän hallittavia riskejä. Erityisesti merimelonta ja koskimelonta voivat olla vaarallisia lajeja, jos niiden harjoittajat eivät suhtaudu luonnon asettamiin reunaehtoihin vakavasti.

Tapaturmia voi sattua myös varautumisesta huolimatta: esimerkiksi sairaskohtaus voi yllättää kenet tahansa.

Viimeinen vakava melontaonnettomuus sattui Helsingissä, jossa menehtyi tapaturmaisesti heinäkuun alussa kaksi kokeneeksi luonnehdittua melojaa. Harvinaisen onnettomuuden uhrit löydettiin molemmat merestä, mutta tiedossa ei ole, mitä heille oli tapahtunut.

Usein ryhmä ja olosuhteet ratkaisevat

Melontakouluttaja ja -yrittäjä, Melonta- ja soutuliiton koulutusjärjestelmää kehittänyt Petri Sutinen ei ota kantaa Helsingin turmaan, sillä sen taustat ovat toistaiseksi hämärän peitossa.

Hän kuitenkin sanoo, että melontaonnettomuuksilla on usein yksi yhteinen tekijä, joka on läpikotaisin inhimillinen. Meloja yksinkertaisesti tekee päätöksen sellaisen toiminnan aloittamisesta, joka on olosuhteisiin nähden liian riskialtista.

- Kaikki onnistunut toiminta vaatii malttia ja sopivia haasteita. Yltiöpäisyys ja ylisuuri haaste kostautuu aina. Ratkaisevinta on se, että tekee oikeita onnistumiskelpoisia asioita oikeassa porukassa.

Eskimo pelastaa?

Toinen melontaonnettomuuksia useimmiten yhdistävä tekijä on se, että melojan kulkuväline kaatuu ja meloja joutuu veden varaan. Tällaisessa tilanteessa on käytössä erilaisia pelastautumistekniikoita: meloja voidaan pelastaa takaisin kajakkiin ryhmän avustuksella, tai hän voi yrittää pelastautumista itse niin sanotun melakellukkeen avulla.

Kuivin ja vaivattomin pelastautumiskeino on eskimokäännös, jossa meloja ei joudu poistumaan kajakistaan lainkaan. Eskimossa otetaan melalla tukea vedestä ja kajakki käännetään takaisin oikein päin lantiolla.

- Eskimokäännös ei ole yhtä tärkeä taito merimelonnassa kuin eteenpäinmelonta, pelastautumiset, suunnistus ja yleinen riskitietoisuus. Mutta se on edelleenkin ylivoimaisesti paras itsepelastautumismenetelmä, Petri Sutinen sanoo.

- Eskimon osaamisen merkitys korostuu merellä pienellä ryhmällä ja yksin melottaessa.

Lukuunottamatta koskimelojia moni ei kuitenkaan eskimoa hallitse. Sutinen sanoo, että erittäin pieni osa melojista tekee eskimon tositilanteessa onnistuneesti. Toiset eivät ole ehtineet koko tekniikkaa harjoitella, ja joidenkin mielestä kyse on tarpeettomasta briljeerauksesta.

Sinuiksi eskimon kanssa

Miksi kaikki melojat eivät opettele eskimokäännöstä, jos se on itsepelastautumiseen paras menetelmä?

Rovaniemen Melojissa harrastajien eskimokoulua pitävä Henri Wallen sanoo, että kyse ei ole ainakaan liikkeen teknisestä vaikeudesta. Eskimokäännöksen oppii osaavan ohjaajan avulla suhteellisen nopeasti. Liikkeen vaikeus on ehkäpä kuperkeikan luokkaa.

Wallenin koulussa opettelu aloitetaan kuivalta maalta. Polvet tuetaan kajakkiin, jotta keskivartalon voima välittyy kulkupeliin.

Tämän jälkeen totutellaan veteen. Kurssilaiset kaatavat kajakin ja istuvat pää alaspäin hetken, minkä jälkeen he poistuvat kajakista. Kun veden alla oleminen ei enää pelota, harjoitellaan lantion käyttöä kajakin kääntämisessä. Apuna käytetään toisen kajakin keulaa tai esimerkiksi rantapalloa. Vasta lopuksi mukaan otetaan mela, jolla käännöstä tositilanteessa tuetaan.

- Harjoittelu vaatii rauhallisuutta. Ei tarvitse hakea teknisesti täydellistä suoritusta vaan pikemminkin malttia ja rauhoittumista. Toistot kyllä pikku hiljaa hoitavat asian.

Lue seuraavaksi