1. yle.fi
  2. Uutiset

Minna on kohta nopein maapallon kiertänyt naismotoristi

Riihimäkeläinen kanttori Minna Jokinen on maailmanympärimatkallaan ajanut moottoripyörällään jo 19 000 kilometriä läpi Venäjän, Aasian ja Kanadan. Edessä on lomamatkapyöräily Yhdysvalloissa sekä paluu läpi Euroopan. Kaikki on mennyt odottamattoman hyvin, mutta voimille ottaa, hän sanoo. Kotiin palattuaan hän on ensimmäinen suomalainen maapallon moottoripyörällä kiertänyt nainen, ja samalla sen nopeimmin yksin tehnyt nainen maailmassa.

ilmiöt
Minna Jokinen kohtasi Siperiassa kaksi suomalaismotoristia, jotka olivat käymässä Vladivostokissa
Minna Jokisen blogi

Prätkähiiri Minnaksi itseään maailmanympärimatkasta kertovassa blogissa kutsuva Minna Jokinen vastaa puhelimeen tuttavaperheen kodissa Gardnerin kaupungissa Massachusettsin osavaltiossa hieman Bostonista länteen. Ransu-moottoripyörä odottaa korjaamolle vientiä, jotta moottoriöljyn vuodon syy selviää. Muuten on mennyt tosi hyvin.

Minna Jokinen, moottoripyöräseura Kahvakoplan puheenjohtaja ja ortodoksisen seurakunnan kanttori, otti itselleen kovan haasteen. Hän halusi kiertää maailman ympäri moottoripyörällä ensimmäisenä suomalaisena naisena. Aikatavoite oli sata päivää. Kaiken lisäksi hän tekee matkaa yksin. Tukiverkkona ovat motoristit pitkin maailmaa sekä seurakuntayön mukana tulleet kontaktit.

Takana on Euraasia ja osa Amerikkaa, edessä Eurooppa

Minna Jokinen teki matkasuunnitelman, jonka mukaan hän ajaa läntisen Venäjän kautta Kazakstaniin, sieltä Siperian poikki Koreaan, edelleen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, sekä lopulta Portugalista läpi Euroopan Suomeen. Takana on siis jo koko valtava Siperia, Mongolia maanteineen, jotka hädin tuskin teiksi erotti, kaaosmaisia suurkaupunkeja, rajamuodollisuuksia, Pohjois-Amerikan mahtavia maisemia, amerikansuomalaista kulttuuria ja outoja amisheja. Majapaikat ovat vaihdelleet ennakkoon sovituista yöpymispaikoista tienvarsimotelleihin. Passikin oli välillä hetken hukassa.

– Moottoripyörän mittari näyttää nyt 19 000 kilometriä. Edessä on tänne lentäneen puolison kanssa ylimääräinen lomaretki New Foundlandiin, josta tulee vielä reilu 3 000 km ylimääräistä. Euroopan puolella matkaa on 5 000 km, eli yhteensä vielä 8 000 km ennen kotia.

– Kaikki on mennyt niin hyvin, että on joutunut koputtamaan puuta useampaan kertaa. Olen itsekin hämmästynyt. Ympäri maailmaa ystävälliset ja avuliaat ihmiset ovat tarjonneet apuaan. Esimerkiksi kun Kazakstanissa pyörä kaatui tullissa ja peili meni rikki, paikalliset motoristit korjasivat sen. Samoin monessa paikassa mieleen jäivät vieraanvaraiset kotimajoitukset. Toivon että jotakin tästä kaikesta voin tuoda mukanani kun Suomeen pääsen.

Suurin osa matkaa on improvisointia

– Millään tulli- tai raja-asemalla ei ole kohdannut mitään ylitsepääsemätöntä. Pisimpään on mennyt Mongolian rajalla, kun rajaviranomainen ei saanut millään tallennettua moottoripyörän FIN-tunnusta. Siihen meni tosi paljon aikaa. Muuten viranomaiset ovat olleet ystävällisiä. Byrokratiaa on yhtä lailla niin lännessä kuin idässä, kuten vaikka Koreasta Kanadaan saavuttaessa.

– Suunnittelusta huolimatta matkateko on jatkuvaa improvisointia. Ainoa mikä oli suunniteltuna oli reitti ja tiedossa joitakin majapaikkoja. Päivämääriä pystyin lähettämään sähköpostilla vasta matkan varrelta. Minulla oli kymmeniä majapaikkoja, joissa pystyin majoittumaan ilmaiseksi, mutta kaikki muut piti itse etsiä, kuten lähes koko Siperia. Lentorahtijärjestelyt olivat hyvin monimutkaisia ja siinä pitää löytää itselleen agentit joka paikasta. Pyörän lähtee Montrealista Lissaboniin Euroopan osuutta varten. Puoli vuotta ennen matkaa meni matkajärjestelyihin. Näin nopealla aikataululla toteutettavaan matkaan ei voi lähteä ex tempore, sanoo Minna Jokinen.

Kestokyky on kovilla ja ikävä jo kotia

– Mitä pitemmälle matka menee niin täytyy myöntää että neljävitoselle, vaikka onkin fyysisesti hyvässä kunnossa, kyllä se rupeaa tuntumaan. Aika kovilla on kieltämättä, koko kroppa päästä varpaisiin. Niskakivut ovat välillä aikamoiset. Lämpömittari kun kohosi täällä 40 asteeseen ja ilmankosteus itärannikolla on suuri, kyllä siinä piti hiukan nieleskellä.

– Kummasti sitä vain jaksaa painaa, vaikka päivämatkat ovat olleet perättäisinä päivinä melko pitkiä. Esimerkiksi ajoin kertarykäisyllä kolmessa päivässä Winnipegistä Torontoon.

– Yksi suurimpia yllätyksiä on ollut miten hyvin on henkisesti jaksanut. Alun perin jännitin juuri sitä, että miten pärjää yksin niin pitkän ajan ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Toisaalta se että suuria vastoinkäymisiä ei ole tullut, se on pienentänyt henkistä kuormaa. Välillä on hirveä koti-ikävä ja ajatukset kotikonnuilla. Esimerkiksi pitkillä taipaleilla olen suunnitellut kotitalon remonttia ja sitä mikä on sen seuraava vaihe. Se on välillä huvittanutkin, että mitä minä oikein ajattelen kun ajelen täällä maailman ympäri. Ajattelen kotiasioita tosi paljon.

Tavoite on toteutumassa alle aikataulun

– Koputan puuta, että mikäli mitään suurempia vastoinkäymisiä ei tule, minun pitäisi olla viikolla 34 kotona. Kun tämä on ollut sekä fyysisesti että henkisesti haastava matka, toki kaipaa jo lepoa kotona. Todennäköisesti 85 päivää matkaan menee, mikä on sitten epävirallinen yksin ajaneiden naisten maailmanennätys.

Miksi teet tätä?

– En ole ennätyskipeä, mutta miksi teen. Hirvittävän moni on kysynyt samaa, mutta en ole osannut vain suoraan sanoa. Tämä vain on 16-vuotiaasta asti moottoripyörää ajaneelle konkretisoitunut siten, että pitää tehdä jokin elämää suurempi juttu yhden kerran elämässä. Tämän jälkeen palaan taas normaaleihin viikon-pari kestäviin matkoihin.

– Yhden kerran elämässä haluaa haastaa itsensä sekä fyysisesti että henkisesti tavalla joka muuten ei olisi mahdollista, ja kokea uusia kulttuureita, jotka ovat vaihtuneet hämmentävän nopeallakin aikataululla. Ennen matkaa olisin ehkä vastannut eri tavalla, mutta tällä hetkellä vastaan, että kokeakseni kerran elämässä sellaista joka muuten olisi ollut mahdotonta.

Lue seuraavaksi