Ihminen ja kotka samoilla apajilla

Saaristolaisten ja luonnonsuojelijoiden vastakkainasettelu on pulpahtanut jälleen pintaan Paraisten ulkosaaristossa. Välejä hiertää muun muassa luontoaktiivien yritys palauttaa muuttohaukka pesimään seudulle. Osa paikallisista asukkaista on sitä mieltä, että luontoväki sivuuttaa ihmiset.

Kotimaa
Utö.
Yle

Ulkosaaristoon viedyt muuttohaukan tekopesät lämmittävät tunteita Utössä, Suomen lounaiskulmassa. Luontoaktiivit toivovat, että muuttohaukka alkaa jälleen pesiä Saaristomerellä. Joillekin paikallisille hanke on tuonut mieleen vanhoja kalavelkoja.

Suomessa vaarantuneeksi lajiksi määritelty muuttohaukka pesi Saaristomerellä viimeksi yli 50 vuotta sitten. Turkulaisen Arkipelagia-seuran aktiivit veivät keväällä ulkosaariston merimerkkeihin pesimäalustoja, joiden asukkaiksi he toivovat muuttohaukkoja.

Erikoissuunnittelija Mikael Nordström Metsähallituksesta pitää hanketta mielenkiintoisena ja kannatettavana, mutta epäilee sen onnistumista.

– Suuri yllätys olisi, jos muuttohaukka todellakin alkaisi pesiä näissä pöntöissä. Vaikka ei se kauhean kaukaa haettua ole: Etelä- ja Keski-Euroopassa muuttohaukka pesii ihmisten tekemissä rakennelmissa ja muualla maailmassa jopa pilvenpiirtäjissä, Nordström pohtii.

"Luonnon huomaan"

Osaa Utön saaren asukkaista muuttohaukkahanke ärsyttää. He jättäisivät muuttohaukan mahdollisen paluun luonnon itsensä hoidettavaksi. Arvostelijat viittaavat merikotkaan, jonka luontojärjestö WWF pelasti häviämästä Suomesta. Nyt merikotkia on monen mielestä Saaristomerellä jo liikaa. Utön taivaalta on laskettu jopa kymmeniä merikotkia päivässä. Nykyisin merikotkat ja muut petolinnut syövät saaren vesiltä käytännössä kaikki haahkanpoikaset.

Saariston ihmisiltä haahkan kevätmetsästys kiellettiin hiljattain, ja se suututtaa muun muassa utöläistä Kalle Sjöbergiä.

– Saaristolainen asuu luonnossa, elää luonnosta ja symbioosissa luonnon kanssa. Mutta sitten on tiettyjä ihmisiä, jotka vain katselevat luontoa ulkoapäin. He ikään kuin istuvat valtaistuimella ja tuomitsevat heitä, jotka yrittävät elää saaristossa ihan luonnollista elämää: kalastaa ja metsästää. Ihan samalla tavalla kuin kotka metsästää lintuja, Sjöberg tuohtuu.

Muuttohaukan paluun avittaminen herättää Sjöbergissä kysymyksen myös siitä, voiko muuttohaukan kanta lähteä käsistä eli tuleeko sekin esimerkiksi samoille haahka-apajille merikotkan ja ihmisen kanssa.

– Muuttohaukkaa oli aikoinaan melko harvassa, ja jos laji joskus palaa Saaristomerelle, niin kyseeseen tulevat yksittäiset parit. Haahkan saalistuspainetta muuttohaukka ei kasvattaisi, sillä se pyydystää kahlaajan ja tiiran kokoisia lintuja, yleensä lennosta. Sitä ravintoa Saaristomeressä riittää, Mikael Nordström sanoo.

Kevätmetsästyksen kielto närästää

Utön metsästäjät ovat katkeria lintujärjestö Birdlife Suomelle siitä, että järjestö pari vuotta sitten ajoi EU:n lintudirektiivin mukaisen kevätmetsästyskiellon läpi Suomessa. Kenenkään ei enää tarvitse ampua haahkoja ja alleja henkensä pitimiksi, mutta osa utöläisistä pitää kevätmetsästystä tärkeänä perinteenä, joka kuuluu saaristolaiskulttuuriin.

– Koko saariston elämähän on perustunut kalastukseen ja metsästykseen. Valitettavasti täällä ulkosaaristossa vesilintujen metsästys onnistuu vain keväällä, kun on tyyntä. Syksyn aallokossa luodoille ei pääse rantautumaan, Kalle Sjöberg selittää.

Sjöberg penää luontojärjestöjä määrittelemään saaristokulttuurin.

– Onko se sitä, että kaupunkilainen purjehtii veneellä saaristoon kesällä?

Diplomi-insinööri Kalle Sjöbergin mielestä luontoväenkin pitäisi hyväksyä se, että ihminen myös asuu saaristossa. Hänen mukaansa saaristokulttuuria pitää tukea, ettei se kuole.

– Veneet, venevajat, kalastusvälineet; tieto siitä missä pääsee liikkumaan ja mihin kannattaaa milloinkin mennä. Sehän on osaamista. Valitettavasti nämä osaajat ovat vähissä koko saaristossa Kemistä Haminaan. Ja yksi konkreettinen syy ovat luontoaktiivit, jotka vähättelevät esimerkiksi hylkeen, kotkan ja merimetson aiheuttamia ongelmia, Sjöberg lataa.

Lämpiääkö saaristokulttuuri sisäänpäin?

Utöläinen kirjailija Markku Karpio pohdiskelee, että saaristokulttuuri halutaan usein sementoida sellaiseksi kuin se oli 50 - 100 vuotta sitten.

– Kulttuuri on inhimillistä toimintaa ja sehän muuttuu koko ajan. Utössäkin kulkevat rinnakkain vanha ja uusi. Uutta ovat esimerkiksi etätyöt ja matkailu. Minä elän sellaista saaristokulttuuria, johon kuuluvat moderni etätyömahdollisuus sekä vanhasta kalastus, Karpio sanoo.

Utön raitilla kuulee kysyttävän, ovatko esimerkiksi rakentaminen ja korjaaminenkin osa saaristokulttuuria - pitäisikö suosia perinteisiä työtapoja ja materiaaleja. Entä suhtautuminen ulkopuolisiin - kuinka sisäänpäin lämpiävää saaristokulttuuri haluaa olla?

Markku Karpio muutti Utöhön kymmenen vuotta sitten Helsingistä ja hänelle ulkopuolisuus on tuttu juttu.

– Ensin otetaan hienosti vastaan. Mutta se sisältää myös ajatuksen, että kritiikkiä et saa esittää. Kun et ole täältä, et tiedä mistään mitään. Ulkopuolisuuteen tottuu. Olen vain tällainen ympärivuotinen asukas, joka ei kuulu vanhoihin sukuihin, mutta elää ja työskentelee täällä.