Isomuurahaiskarhut tappaneet kaksi metsästäjää Brasiliassa

Tapot ovat herättäneet brasilialaisten tutkijoiden keskuudessa huolen isomuurahaiskarhun elinympäristön kapenemisesta. Vaarallisten kohtaamisten ihmisten kanssa pelätään lisääntyvän.

Ulkomaat

Isomuurahaiskarhut ovat tappaneet kaksi metsästäjää erillisissä tapauksissa Brasiliassa. Pitkänenäinen, karvainen nisäkäs ei yleensä käyttäydy vihamielisesti ihmistä kohtaan. Peloissaan eläin puolustaa kuitenkin itseään pitkillä kynsillään, jotka ovat veitsenterävät.

– Kumpikin uhri oli maanviljelijä. Kumpikin oli metsästämässä, kun heidän kimppuunsa kävi haavoittunut tai nurkkaan ahdettu eläin, tutkija Vidal Haddad Sao Paolon yliopistosta kertoo.

Uhrit kuolivat verenhukkaan

Ensimmäinen uhri oli 47-vuotias mies. Hän oli metsällä kahden poikansa ja koiransa kanssa, kun hän kohtasi isomuurahaiskarhun. Se nousi takajaloilleen ja tarttui mieheen eturaajoillaan. Se aiheutti miehelle syviä pistohaavoja reisiin ja käsivarsiin. Mies kuoli verenvuotoon paikan päällä.

Toinen uhri oli 75-vuotias mies. Isomuurahaiskarhu puhkaisi miehen reisivaltimon terävillä kynsillään. Kohtaamiset tapahtuivat vuosina 2010 ja 2012, mutta niitä ei ole raportoitu tieteellisesti aiemmin. Tutkijat julkaisivat raporttinsa tiedelehti Wilderness and Environmental Medicine (siirryt toiseen palveluun)ssä.

Tapot ovat herättäneet brasilialaisten tutkijoiden keskuudessa huolen isomuurahaiskarhun elinympäristön kapenemisesta. Vaarallisten kohtaamisten ihmisten kanssa pelätään lisääntyvän. Isomuurahaiskarhu säikkyy helposti lentokoneiden, moottorisahojen ja lehtipuhaltimien ääniä.

IUCN: Vain 5 000 jäljellä

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt isomuurahaiskarhun uhanalaiseksi lajiksi. Nisäkästä uhkaavat ennen kaikkea metsien katoaminen ja sen alueelle tunkeutuvat ihmisasutukset. Lisäksi yksilöitä jää auton alle ja kuolee metsäpaloissa sekä sokeriviljelmien polttamisessa.

IUCN:n mukaan isomuurahaiskarhujen määrä on laskenut 30 prosenttia kymmenen viime vuoden ajan. Niiden määräksi luonnossa arvioidaan 5 000. Eläin elää Keski- ja Etelä-Amerikassa. Sen uskotaan kuitenkin hävinneen kokonaan Belizestä, El Salvadorista, Guatemalasta ja Uruguaysta.