Laiton rokastus on isien ja poikien yhteinen harrastus

Lohien kalastaminen rokastamalla aiheuttaa hallaa kalakannalle ja työsarkaa viranomaisille. Keminmaan Isohaarassa rokastusta on pyritty saamaan kuriin tehostetulla valvonnalla sekä voimalaitoksen kalastuskieltoalueelle asennetuilla painoilla varustetuilla vaijereilla.

Kotimaa
Kemin Merivartioston vartijat
Karoliina Haapakoski / Yle

Hyvänä kalapaikkana tunnetussa Isohaarassa kalastetaan lohta monella tapaa: niin perhoilla, verkoilla kuin soutu-ja rantakalastamallakin. Yön hämyiset tunnit houkuttelevat paikalle kuitenkin myös salaa lohta pyytävät rokastajat.

He heittävät puntilla varustetun koukun loheen ja yrittävät vetää kalan kiinni jääneen koukun avulla rantaan. Koukun haavoittamista kaloista saadaan vain pieni osa vedestä pois.

– Arviolta kahdeksan kymmenestä kalasta pääsee koukusta irti ja jää kitumaan jokeen. Vesihome ja muut taudit pääsevät iskemään siitä koukun kylkeen aiheuttamasta haavasta ja lohi pikkuhiljaa kuolee vammoihinsa, Kemin Merivartioaseman vanhempi merivartija Jussi Nuojua kuvaa.

Pojat opetetaan tavoille

Merivartijoiden mukaan rokastajien joukko on pieni, mutta sitäkin vaikeammin laittomasta kalastuksesta kiinni otettava. Vakioporukalla on lailiset ja laittomat kalastusvälineet mukanaan ja valvonnan osuessa kohdalle ei laittomia rokastusvehkeitä ole mailla eikä halmeilla.

Isä saattaa katsella rannalla, kun alaikäiset pojat kalastavat rokastamalla.

Jussi Nuojua

– Pääsääntöisesti ne on hävitetty eli keretty heittää jokeen, Nuojua sanoo.

Nuojua kertoo, että Isohaaralla harrastetaan rokastusta useammassakin sukupolvessa.

– Näin se valitettavasti on, että tämä harrastus näyttää periytyvän isältä pojalle. Isä saattaa katsella rannalla, kun alaikäiset pojat kalastavat rokastamalla.

Niukat resurssit vaikeuttavat valvontaa

Rokastaminen on vaikea saada kokonaan loppumaan. Voimalaitoksen kalastuskieltoalueelle on asennettu vaijereita, joihin rokastukoukkujen toivotaan tarttuvan ja näin estävän laittoman rokastuksen. Pahimmillaan vaijerit siirtävät kuitenkin rokastuksen vain eri paikkaan.

– Eikä niitä vaijereita voi ihan joka paikkaan laittaaa. Isohaaralla on kuitenkin paljon paikkoja, missä rokastusta voi harrastaa. Eli ei niillä vaijereillakaan pysty kokonaan tätä ongelmaa kitkemään pois, Nuojua toteaa.

Vaikka kalastusta valvotaan useiden viranomaisten yhteistyönä, on siihen käytettävät resurssit kuitenkin pienet. Merivartioston pääasiallinen tehtäväkenttä on meripelastustehtävät, jotka menevät aina kalastuksen valvonnan edelle.

– Meripelastusvalmius on koko ajan ylläpidettävä, eikä meillä ole laittaa erillistä partiota rokastuksen valvontaan, vartioupseeri Markku Häggman tähdentää.