Raakku on kärsinyt metsien ojituksesta

Jokihelmisimpukan eli raakun kannat ovat Suomessa pelättyäkin heikommat. Esimerkiksi Kainuun virtavesistä löytyy enää pääasiassa vanhoja, jopa yli satavuotiaita yksilöitä. Uusiutuvaa kantaa on vain harvoissa kohteissa.

luonto
Tämä raakku on kasvatellut kuortaan noin 50 vuotta.
Yle

– Nyt ovat viimeiset hetket ryhtyä raakun pelastustoimiin, aluepäällikkö Pirkko Siikamäki Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluista sanoo.

Metsähallituksen tutkijat ovat käyneet kolmen vuoden aikana Kainuussa läpi kymmeniä jokia ja puroja, mutta uusiutuvaa, pientä raakkukantaa on vain kourallisessa kohteista. Raakun kohtaloksi on koitunut ihminen, joka on muokannut ympäristöä.

Tuhoisinta raakulle on ollut metsien ojitus. Pienet raakut eivät selviä sedimenttikerroksessa, joka kulkeutuu ojia pitkin puroihin ja jokiin. Happi käy möhnän seassa vähiin.

Toukkavaiheessa raakku vaatii isännäkseen lohen tai taimenen. Toukka pysyttäytyy kalan kiduksissa yli talven ja pudottautuu sitten veteen.

– Raakkukantojen elvyttäminen vaatii jokien ja purojen sedimentoitumisen vähentämistä, ja isäntäkalojen hyvinvoinnin turvaamista, Siikamäki linjaa.

Nyt ovat viimeiset hetket ryhtyä raakun pelastustoimiin.

Pirkko Siikamäki

Oulujoen vesistöön kuuluvissa Kainuun virtavesissä raakkukantaa on selvitetty sähkökoekalastaen ja sukeltaen. Isäntäkalojen kiduksista on tarkistettavissa, onko uusia raakkuja kehittymässä.

Kainuun virtavesissä tehdään vielä tämän kesän aikana tarkistuskäyntejä, jotta raakkuesiintymät saadaan mahdollisimman tarkkaan selville. Paikallistaminen on tärkeää, jotta erittäin uhanalaisen simpukan suojelu onnistuisi.