Väitös: Vainajalle sytytetään kynttilä yhä useammin myös netissä

Kuolema- ja sururituaalit ovat siirtyneet verkkoon, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta. Virtuaalinen sureminen ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt hautausmaalla käymistä, vaan mahdollisesti jopa lisännyt sitä.

tiede
Kuvassa palava kynttilä
YLE / Pentti Palmu

Kuolema- ja sururituaalit ovat muuttuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana. Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat tehneet vainajan muiston kunnioittamisesta entistä vahvemmin yksilöllisen kokemuksen.

Nyt internet on kuitenkin tarjonnut uuden mahdollisuuden muistella vainajaa yhdessä muiden kanssa, selviää Anna Haverisen tuoreesta väitöstutkimuksesta.

Internetin muistosivut voidaan jakaa kahteen ryhmään. On suunniteltuja muistomerkkejä, kuten muistovideoita tai virtuaalisia muistomerkkisivustoja, ja suunnittelemattomia muistomerkkejä, jotka perustuvat vainajan omaan aktiivisuuteen internetissä. Tällaisia ovat esimerkiksi edesmenneen profiilisivut sosiaalisessa mediassa.

Moni verkkosivusto on alkanut ottaa huomioon menehtyvät käyttäjänsä. Esimerkiksi Facebook mahdollistaa nykyisin vainajan profiilisivun memorialisoinnin, joka tekee sivusta muistomerkin vainajan ystäville ja läheisille.

Virtuaalinen muistelu ei korvaa hautausmaalla käymistä

Haverisen väitöstutkimuksesta selviää, että muistosivuilla vieraillaan vuosien ajan. Virtuaalisen muistelun ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata hautausmaalla käymistä.

Tärkeintä on ele, meditatiivinen hetki, jonka aikana sureva ottaa hetken arjestaan muistellakseen läheistään.

Anna Haverinen

– Haastatellut kertoivat, että mitä enemmän he käyvät virtuaalisilla muistomerkeillä, sitä tärkeämmäksi muuttuu käyminen myös hautausmaalla, Haverinen sanoo.

– Rituaalit verkossa, kuten esimerkiksi virtuaalisen kynttilän sytyttäminen, koetaan rinnakkaiseksi verkon ulkopuolella tapahtuville rituaaleille, eikä suinkaan niitä korvaaviksi. Tärkeintä on ele, meditatiivinen hetki, jonka aikana sureva ottaa hetken arjestaan muistellakseen läheistään.

Internetin muistosivut voivat olla vainajan läheisille myös keino rakentaa uutta identiteettiään. Sureva voi työstää omaa muuttunutta asemaansa, kuten leskeyttään, rakentamalla esimerkiksi edesmenneen muistoksi muistosivuston.

Lähteet: Turun yliopiston tiedote