Kuin vihreän berliininmunkin päällä seilaisi – Voiko kuluttaja pelastaa Itämeren?

Suomalainen syö naudanlihaa lähes 20 kiloa vuodessa. Kotimaista kirjolohta kuluu henkeä kohti 1–2 kiloa. Näitä syömällä kasvatat sinileväjalanjälkeäsi kaikkein eniten. Mutta voiko ruuantuotannon rehevöittävää vaikutusta sysätä kuluttajan harteille?

Kotimaa
Rahtilaiva puski sinilevän keskellä Suomenlahdella Hangon länsipuolella sunnuntaina 20. heinäkuuta.
Maanantaina 21. heinäkuuta julkaistiin kuvia poikkeuksellisen suurista sinilevälautoista Suomen merialueella. Rajavartiolaitoksen lentäjien kuvaamat sinilevälautat olivat paikoittain jopa useita kilometrejä pitkiä ja leveitä. Rahtilaiva puski sinilevän keskellä Suomenlahdella Hangon länsipuolella sunnuntaina 20. heinäkuuta.Vartiolentolaivue / Rajavartio / Lehtikuva

Lounaisilta merialueilta palaavat veneilijät kuvailevat näkyä surulliseksi.

– Joku sanoi, että meri on kuin vihreän berliininmunkin päällä seilaisi, sanoo Helsingin Hakaniemestä veneilemään lähdössä ollut Antti Pietarinen.

Sinilevän määrä on viime viikkoina ollut silmiinpistävän runsas. Missä määrin ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa vesistöjen tilaan?

Ainakin sillä, mitä suuhunsa pistää, on välillisesti vaikutusta rehevöitymisen myös sinilevän määrään, vakuuttaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.

– Koska maatalouden osuus on keskeinen vesistöjä rehevöittävästä kuormasta, ruokavalinnat ovat kärjessä kuluttajan valintojen tasolla, hän sanoo.

Ravinnekuorma lihakiloa kohti suurin naudalla

Yli puolet Suomen vesistöihin kulkeutuvista ravinteista, fosforista ja typestä, on peräisin maatiloilta.

Vaikka Itämerta rehevöittävät myös puhdistamattomat jätevedet, on maatalouden osuus rehevöittävästä kuormasta samansuuntainen kaikissa Itämeren valuma-alueen maissa.

Yksittäisistä elintarvikkeista naudanlihan tuotanto rasittaa potentiaalisesti vesistöjä eniten, sillä tuotantoon tarvitaan paljon rehua ja sitä kautta peltopinta-alaa, josta vääjäämättä kulkeutuu ravinteita vesistöihin.

Naudanlihan kulutus henkeä kohti on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Kotimaisen kirjolohen kulutus on pientä naudanlihaan verrattuna, mutta sen kasvatuksella on iso kuormitus tuotettua kilogrammaa kohti.

Kasvatusaltaissa kaloille tarjotusta rehusta suhteellisen iso osa jää hyödyntämättä, ja näin rehun ravinteita kulkeutuu rehevöittämään vesistöjä.

Itämeri kiittää kasvissyöjää, mutta "luomu ei aina paras"

Vesistöjä kunnioittava kuluttaja valitsee siis lautaselleen kasviksia ja luonnonkalaa.

– Mikä on hyväksi vesistöille, on yleensä hyväksi myös itselle, Katajajuuri sanoo.

Mutta voiko vastuuta Itämeren rehevöitymisestä sysätä ainoastaan kuluttajan harteille?

Mikä on hyväksi vesistöille, on yleensä hyväksi myös itselle.

Juha-Matti Katajajuuri

– Täytyy löytää parempia tapoja kierrättää ravinteita ja lisätä peltolohkolla mahdollisimman optimaalista lannoitusta ja ylläpitää maan kasvukuntoa. Lisäksi ympäristötukia kohdentamalla kaikkein rehevöittävimpiin lohkoihin voitaisiin saada suuria vaikutuksia aikaan, Katajajuuri sanoo.

Katajauuren mukaan luomuviljely ei aina ole parempi vaihtoehto.

– Ihan selkeätä eroa ei luomun ja tavanomaisen välillä ole tutkimuksissa havaittu. Peltohehtaaria kohti luomu saattaa rehevöittää vähemmän, mutta kilogrammaa kohti tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi, sillä luomuviljelystä saadut sadot ovat pienempiä.

Lentokone ruotsinlaivaa parempi Itämerta ajatellen

MTT:n kuluttajatutkimuksissa on selvinnyt, että läheskään kaikki suomalaiset eivät ymmärrä, millaisia ympäristövaikutuksia ruuantuotannolla on.

– Todella monella on hyvin hatarat kuvat ruuantuotannosta ja ylipäänsä sen merkityksestä ympäristöön. Syömisemme aiheuttaa kuitenkin ympäristövaikutuksista jopa 40 prosenttia enemmän kuin asuminen ja liikenne, Juha-Matti Katajuuri sanoo.

Ruuantuotannon lisäksi vesistöjä rehevöittävät muun muassa haja-asutusten jätevedet, yhdyskuntajätevesistä puhdistamatta jäänyt typpi sekä maantie- ja laivaliikenne.

Aina vesistöille ystävällisin vaihtoehto ei ole paras vaihtoehto ilmaston näkökulmasta.

– Lentämisen hiilidioksidikuorma kiihdyttää ilmastonmuutosta, mutta esimerkiksi välillä Helsinki–Tukholma lentokone on Itämeren kannalta laivaa parempi vaihtoehto. Laivoista ilmaan pääsevä typpikuorma on suuri, sanoo johtava asiantuntija Anita Mäkinen Trafista.

Muutos elintavoissa ei pelasta Itämerta heti

Vaikka suomalaisten elintavoissa tapahtuisi äkkinäinen muutos, ja myös maataloudessa hanat menisivät kiinni, ei vesistöjen puhdistuminen käy kädenkäänteessä.

– Ravinteita on kerääntynyt vesiin vuosikymmenten ajan. Ilmastonmuutos hidastaa vesistöjen puhdistumista edelleen, sillä lisääntyvät sateet edesauttavat ravinteiden valumaa vesiin, sanoo meriasiantuntija Sanna Kunigas Suomen WWF:stä.