Näkökulma: Huojuvassa Näsinneulassa alkoi jo arveluttaa

Mediatoimittaja Petri Aaltonen kuvasi torstaista ukkosmyräkkää Tampereen korkeimmasta kohdasta. Näsineulassa luonnonnäytelmää seuraavia alkoi jo pelottaa, kun tuuli heilutti betonitornia.

Näkökulmat
Poika katselee Näsinneulasta ukkosmyrskyä.
Petri Aaltonen / Yle

Salamat leiskuivat taivaalla, kun saavuin Särkänniemeen. Olin saanut ohjeeksi kuvata kesän voimakkainta ukkosrintamaa Näsinneulasta. Pääsin vielä autosta kastumatta Näsinneulan aulaan ja muutaman yrityksen jälkeen hissikin suostui minut vielä nostamaan 120 metrin korkeuteen.

Mies ja tyttö katselevat Näsinneulasta myrskyä.
Petri Aaltonen / Yle

Näköalatasanteelle päästyäni totesin myrskyrintaman lähestyvän vauhdilla etelästä. *Salamat välkehtivät Pispalan ja Lielahden yllä. *Sain videokamerallani muutaman hyvän otoksen ja vaihdoin puhelimella kuvaamiseen. Samassa ukkosrintama vyöryi vauhdilla päin Näsinneulaa.

Sade piiskasi maisemaa tornin ylä- ja alapuolella. Näkyvyys katosi yhdessä hetkessä. Ulkona jyrisi ja tuuli pauhasi. Torni alkoi huojua tuulessa. Ihmiset pelästyivät liikettä ja alkoivat kauhistella, josko torni kaatuu.

Samalla kun yritin pitää kameraa vakaana ja saada kuvaa tornin ympärillä kovassa tuulessa pyörteilevästä sateesta, kuulin kuinkanuori mies lohdutti tyttöystäväänsä. ”Ei se kaadu, kun on jo yli neljäkymmentä vuotta pystyssä pysynyt”.Tuo lause lohdutti itseänikin, sillä tornin huojunta tuntui myös minusta epämukavalta. Yritin keskittyä vain kuvaamiseen ja unohtaa kuinka korkealla olin.

Saderintama Näsijärven päällä.
Petri Aaltonen / Yle

Raivoisaa tuulta ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja ukkosrintaman siirryttyä hieman kauemmaksi Näsinneulasta, alkoivat ihmiset rauhoittua ja kaivaa kameroitaan ja puhelimiaan esiin. Siirryin toiselle puolelle näköalatasannetta, missä oli kahvio.

Ihmiset joivat jo kahvia ja virvoitusjuomia ja katselivat mahtavaa luonnon näytelmää ympärillämme. Taivas oli mustana Tampereen keskustan päällä ja salamat iskivät korkeisiin savupiippuihin. Lapset istuivat ikkunalaudoilla ja joivat limpparia.

Näsijärven päällä oli sankka sadeverho. Sateen seasta erottui juuri ja juuri yksinäinen Siilinkarin majakka. Toivottavasti kukaan ei ollut veneellä liikkeellä järvellä myrskyn saapuessa. Olin saanut mielestäni tarpeeksi kuvia ukkosesta ja olin jo siirtymässä hisseille, kun valot sammuivat näköalatasanteelta. Taas kuului pelästyneitä huokauksia vierailijoiden joukosta.

Ihmiset katselevat Näsinneulasta ukkosmyrskyä.
Petri Aaltonen / Yle

Onneksi kattoon jäi kuitenkin vielä pienet lamput palamaan, eikä mitään sen vakavampaa tapahtunut. Hissikin kulki normaalisti.

Vaikka hetki myrskyn kourissa huipulla olikin tuntunut omalla tavallaan kiehtovalta ja upealta näytökseltä, olin onnellinen kun olin taas kovalla maalla tornin juurella. Sadekin oli jo tauonnut. Oli aika lähteä kuvaamaan muita myrskypäivän aiheita.