Norjalainen kulttuurivaikuttaja Olav Beddari on kuollut

Kulttuurivaikuttaja, rehtori-kirjailija Olav Emanuel Beddari kuoli vaikean sairauden murtamana 3.8. Norjan Kirkkoniemessä 86-vuotiaana.

kulttuuri
Olav Beddari
Olav BeddariMirjam Kälkäjä

KotimaassaanBeddari edisti ansiokkaasti opetuksen ja kulttuurivaihdon Suomen ja Norjan välistä yhteistyötä. Hän tuki aktiivisesti suomen kielen opetuksen kehittämistä Pohjois-Norjassa, kirjoitti suomen kielen opetusmateriaalia norjalaisia kouluja varten sekä toimi tulkkina kokouksissa ja konferensseissa. Suomessa Beddari tunnettiin kirjallisen tuotantonsa lisäksi erinomaisena puhujana ja hän oli kaivattu vieras mm Petsamo-Seuran tilaisuuksissa.

Beddarin esivanhemmat olivat Sallan Ala-Petereitä. Isoisän isä lähti vaimoineen ja lapsineen Sallasta Ruijaan kevättalvella 1867. Beddari syntyi Suomen ja Norjan rajalla Paatsjoella suomenkieliseen perheeseen. Norjalaistamispolitiikan mukaisesti hän joutui koulun aloittaessaan v 1936 unohtamaan äidinkielensä ja opettelemaan norjaa.

Sotia edeltävänä aikana norjalaisen Svanvikin kylän vastarannalla oli suomalainen Salmijärvi, josta kehittyi laakson keskuspaikka. Valtakunnan rajasta huolimatta paikallinen väestö kulki vapaasti joen yli, kesäisin veneellä ja talvella jäätä myöten. Raja sulkeutui vuonna 1944 Suomen joutuessa luovuttamaan Petsamon Neuvostoliitolle. Entinen elämä oli mennyttä ja sukulaiset kaukana Suomessa. ”Tuntui kuin puolet kotikylästä olisi kadonnut ja elämä muuttunut köyhemmäksi”, kirjoitti Beddari.

Elämäntyö Norjassa opettajana

Beddari valmistui vuonna 1951 opettajaksi Tromssassa, ja toimi opettajana Varangin Berlevågissa. Hän muutti v 1954 takaisin Norjan ja Venäjän rajalle Paatsjokilaaksoon ja toimi opettajana Skogfossin koulussa. Eläkkeelle hän jäi 40 vuoden työuran jälkeen saman koulun rehtorin virasta vuonna 1994.

Beddari toimi aktiivisesti norjansuomalaisen kulttuurin ja suomen kielen säilyttämisen puolesta Paatsjokilaaksossa, hän oli sekä suomen että norjan kielen opettaja. Suomalaisten maahanmuuttajien oikeutta omankieliseen opetukseen hän ajoi tarmokkaasti. Uraauurtavaa työtä Beddari on tehnyt haastattelemalla suomalaisia ja näiden jälkeläisiä Paatsjoenlaaksossa ja keräämällä talteen suomensukuisia tarinoita, satuja ja kansanlauluja.

Beddari on ollut perustamassa Norjan Svanvikin kansankorkeakoulua ja hänen aikaansaannoksensa ovat myös koululla pidetyt kesäiset kielikurssit, jossa kansainvälinen joukko opettelee norjaa ja suomea. V 1964 hänet kutsuttiin opettamaan nuorisolle norjaa Venäjälle läheiseen Nikeliin. Beddari oli tulisieluinen taistelija myös Nellim-Paatsjoki-tien aikaansaamiseksi. Monissa kokouksissa hän vakuutti: ”Työ Paatsjoentien puolesta jatkuu. Eihän elämäntuojaa voi jättää kesken”.

Ahkera kirjoittaja

Hänen kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu useita teoksia ja artikkeleita. "Niin saapi sanoa,Pieni ruijansuomalainen lukukirja " (1987) sisältää Paatsjokilaaksosta kerättyjä suomenkielisiä loruja ja tarinoita, ”Trygve Sotkajärvi – taiteilija ja metsätyömies Paatsjoelta”-kirjassa (2008) hän kertoo nuorena kuolleesta taiteilijaystävästään. Kuvituksena on tauluja ja tekstit ovat suomeksi ja norjaksi. ” Paatsjoella ja Petsamossa” (2004), "Fra vår grense mot Finland og Russland" on suomentamaton (2001). Viime jouluksi ilmestyi Folk ved elvene-teos, jota ei ole suomennettu.

Beddari kirjoitti ahkerasti artikkeleita myös suomalaisiin lehtiin, mm ”Silloin oli Suomi niin lähellä” vuosilehti Petsamolaiseen (1980), ”Emil Grymin seurassa Tornionlaaksossa ja Paatsjoella” Tornionlaakson vuosikirjaan (1982). Hän kirjoitti Varangerin vuosilehteen ja Kyrktuppen/Kirkonkukko kaksikieliseen aikakauslehteen, mm ”Laestadius kirjoitti ja puhui suomea” (2000), ”Pyhän Yrjön tsasouna” (2002), ”Erlandin Lyyti ja punakaartilainen” (2007). Beddari on norjantanut mm Johan Mikkosen kirjan ”Lapin miehen muistelmia” nimellä ”Jeg kan ikke glemme Kalaniemi” (2007).

Suomen ja Norjan välisen kulttuuriyhteistyön edistämisestä on Norjan kuningas on myöntänyt Olav Beddarille kultaisen ansiomitalin, Suomen tasavallan presidentti Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja norjalais-suomalainen kulttuurirahasto vuoden 1994 kulttuuripalkinnon.

Teksti: Mirjam Kälkäjä