Väitös: Kielteiset asiat painottuvat vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuvassa

Kielteinen julkisuus on ollut tyypillistä vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle jo 1960-luvulta lähtien, kertoo tuore väitöstutkimus. Yhteiskunnan nopea modernisoituminen aiheutti arvokonservatiivisessa herätysliikkeessä ristiriitoja, joihin media mielellään tarttui. Lopulta kielteinen julkisuuskuva aiheutti muutoksia liikkeen toiminnassa.

Kotimaa
Ilmakuva suviseura-alueesta.
Suviseuroille Lopelle lauantainaamuun mennessä arvioitiin saapuneen 65 000 - 70 000 seuravierasta.Sakke Gustafsson / Suviseurat

Jani Alatalo tutki väitöskirjassaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkisuuskuvaa sekä niitä vaikeuksia, joita liike kohtasi modernisoituvassa yhteiskunnassa. Tutkimusjaksolla 1960-luvulta 1980-luvulle modernit ilmiöt, kuten televisio ja ehkäisy, aiheuttivat suurta päänvaivaa vanhoillislestadiolaisille.

– Liike yritti pitäytyä perinteisessä arvomaailmassa, ja 1970-luvulla yhteiskunnan mennessä eteenpäin lestadiolaiset takertuivat entistä jyrkemmin menneeseen maailmaan. Tämä levensi entisestään kuilua liikkeen ja muun yhteiskunnan välillä, tutkija sanoo.

Kielteinen kierre

Vanhoillislestadiolaisten julkisuuskuvaan vaikutti myös median muuttuminen: joukkoviestinnän kentälle ilmestyivät sensaatiolehdet ja televisio. Kohuotsikoiden metsästäminen ja toisaalta liikkeen oma asenne yhdessä ohjasivat kielteisen julkisuuden kasautumista.

– Kyllä liikkeen julkisuuskuvaa voi pitää kielteisenä ja siinä mielessä vääristyneenä, että nimenomaan kielteiset asiat nostettiin esille ja liikkeen myönteinen puoli jäi paljon vähemmälle huomiolle. Toki syy oli osittain lestadiolaisten itsensä, koska he osallistuivat hyvin nihkeästi julkiseen keskusteluun ja tiedottamiseen.

Vaikka liike ulospäin näytti välinpitämätöntä ilmettä, sisällä julkisuutta seurattiin tarkasti. Lopulta 1980-luvulla kielteisen huomion paine pakotti vanhoillislestadiolaisen liikkeen muuttamaan suhdettaan julkisuuteen.

– Oli saavutettu kulminaatiopiste, jossa liikkeen saama negatiivinen huomio oli jo niin suurta, ettei samalla tavalla voitu enää jatkaa. Voi siis sanoa, että julkisuuskuvalla on merkitystä asioihin: liikkeen kielteinen julkisuuskuva ajoi lestadiolaiset muuttamaan tiedotuspolitiikkaansa.

Vaikutus näkyy edelleen

Tutkimusta varten Alatalo kävi läpi vanhoillislestadiolaisuutta koskevan uutisoinnin tutkimusjaksolta. Hänen mukaansa eniten huomiota herättivät niin sanotut hoitokokoukset, eli yhteisön jäseniin kohdistetut painostustoimet sekä liikkeen sisäinen vallankäyttö. Myös suhtautuminen televisioon, perhesuunnitteluun ja alkoholipolitiikkaan olivat aiheita, joista sai helposti otsikoita aikaiseksi.

Vuosikymmenten takaiset tapahtumat vaikuttavat tutkijan mukaan edelleenkin.

– Tällaisen hypoteesin jättäisin tulevien tutkimusten varaan, että liikkeen nykyinen rakentuu edelleen sen varaan, mitä 1960-luvulta 1980-luvulle tapahtui.

Jani Alatalon väitöstutkimus Pohjoisen herätysliike ja modernisaation kipukohdat. Vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva Suomessa 1961–1985 tarkastettiin Oulun yliopistossa maanantaina.