Kauanko helteisiin kestää sopeutua ja miksi toinen sietää hyvin kuumuutta? Asiantuntija vastaa

Tutkimusprofessori Hannu Rintamäen mukaan lämpötilaan sopeudutaan fysiologisesti ja psykologisesti, mutta myös käyttäytyminen vaikuttaa. Kuumuuden sietoon vaikuttavat muun muassa ikä, terveydentila, kunto ja hikoilukyky. Juttu on julkaistu alun perin vuonna 2014.

terveys
Nainen pyyhkii hikeä.
Sakari Partanen / Yle

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Hannu Rintamäki kertoo, että helteeseen sopeutuminen kestää kymmenestä päivästä kahteen viikkoon.

– Päällimmäiset vaikutukset ovat ne, että hikoilun määrä kasvaa ja hikoilu käynnistyy aikaisemmin. Hiki myös laimenee. Se on myös psykologinen tapahtuma, eli stressin tunne pienenee.

Lämpöfysiologiaan perehtynyt Rintamäki sanoo, että ihminen sopeutuu sekä fyysisesti että psyykkisesti kuumaan, tosin tietyissä rajoissa.

– Jo kehon pintaosien lämpeneminen aiheuttaa elimistön kuormittumista. Kuumassa kehon sisäosien lämpötila on kuitenkin ratkaiseva asia. Jos kehon sisäosien lämpötila nousee yli 39–39,5 asteen, ihminen yleensä lopettaa suorituksensa lämpöuupumuksen vuoksi.

Fysiologisen ja psykologisen puolen lisäksi sopeutumisessa on merkitystä käyttäytymisellä.

– Se tarkoittaa sitä, että osataan käyttäytyä niin, että kuumalle altistuminen olisi vähäisempää. Eli ihmiset osaavat valita pukeutumistaan oikein, välttävät suoraa auringonpaistetta ja tekevät vähemmän raskaita asioita sikäli kuin se on mahdollista.

Kuivaa kuumuutta on helpompi sietää kuin kosteaa kuumuutta.

– Kuivassa ilmassa hiki voi haihtua, mikä jäähdyttää ihoa. Kosteassa hiki ei haihdu kunnolla vaan tippuu pisaroina, mikä taas ei jäähdytä.

Toinen hikoilee paremmin kuin toinen

Siihen, kuinka hyvin ihminen kestää kuumaa, vaikuttavat monet seikat. Keskeisimpiin lukeutuu ikä.

– Lapset ovat herkempiä kuumalle, sillä hikoilu kehittyy 2–3 vuoden vaiheilla ja on täysin toimiva vasta puberteetin jälkeen. Pienikokoinen ihminen myös lämpenee nopeammin kuin isokokoinen.

Rintamäki muistuttaa, että myös vanhuksilla hikoilu on heikompaa ja iän myötä ihon verisuonet menettävät joustavuuttaan sekä kyky lisätä verenkiertoa kuumassa heikkenee.

– Myös sairaudet heikentävät kykyä sietää kuumuutta.

Hän huomauttaa, että myös hikoilukyvyllä on merkitystä: toinen vain pystyy hikoilemaan paremmin kuin toinen.

– Se on varmasti perinnöllistä.

Rintamäki sanoo, että parhaiten kuumuuteen sopeutuvat hyväkuntoiset ihmiset, jotka ovat tottuneet tekemään fyysistä työtä sekä liikkumaan ja hikoilemaan.

Myös esimerkiksi ihmisen mieltymyksissä ja asenteissa on eroja, jotka vaikuttavat kykyyn sietää lämpöä.

– Oletettavasti kuumasta pitävillä ei ole kuitenkaan yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka estäisivät heitä olemasta kuumassa, kuten vähäistä hikoilukykyä tai sydänperäisiä ongelmia.

Hän arvelee, että asenteisiin voi vaikuttaa myös se, pitääkö kuumuudessa olla pakosta esimerkiksi työn takia vai onko hellelämpötiloissa oleskelu oma valinta ja säännösteltävissä.

Äkilliset muutokset ovat hankalimpia

Rintamäen mukaan ihminen pyrkii sopeutumaan lämpötiloihin jatkuvasti. Kuumaan sopeutuminen vie suurin piirtein saman ajan kuin kylmään.

– Äkilliset muutokset ovat ehkä niitä hankalimpia. Silloin ei olla vielä sopeuduttu lämpötilaan fysiologisesti, psyykkisesti eikä käyttäytymisen kannalta.

Hänen mukaansa pitkissä hellejaksoissa on toisaalta hankalaa se, että ne väsyttävät ihmisiä, jos ei yön aikana ei pysty kunnolla palautumaan.

– Pitkillä hellejaksoilla rakennukset lämpenevät eivätkä jäähdy edes yön ajaksi.

Helteitä on jatkunut suuressa osassa maata niin pitkään, että Rintamäen mukaan sopeutumisen pitäisi periaatteessa olla jo tapahtunut, mutta ei välttämättä aivan äärilämpötiloihin.

Hän sanoo, että mikäli ei koe vielä olevansa tottunut helteisiin, on mahdollista, että joutuu esimerkiksi päivittäin olemaan muita kuumemmassa, tekemään raskasta työtä helteissä tai palautuminen yöllä on jäänyt vajaaksi.

– Tai sitten yksilölliset ominaisuudet eivät suosi kuumassa oloa.