Pontikka tippuu Kiteellä nyt laillisesti ja luomuna

Suomen legendaarisimmalla pontikkapaikkakunnalla Kiteellä laittomat keittomiehet ovat kuolleet lähes sukupuuttoon, mutta ilmiantajia elää yhä. Suomen Pontikkakeskus Oy:sta on tehty useita ilmiantoja valvovalle viranomaiselle Valviralle. Toiminta on kuitenkin laillista.

talous
Kiteellä valmistetaan pontikkaa nykyään viranomaisten luvalla ja valvonnassa.

Kun matkamies kysyy Kiteeltä valtakunnallisestikin tunnetun kysymyksen ”onko tietoa”, vieras ohjataan siekailematta muutaman kilometrin päähän kaupungin keskustasta – meijerin kupeeseen.

Tuotantolaitoksen ovella seisova valkotakkinen mies esittelee itsensä Haikaraiseksi – pontikanmyyjä Haikaraiseksi.

– Koulutus on kaupallinen ja virallinen. Itse tuotteessa on sitten käytetty perimätietoa sitäkin enemmän. Minua alkuperäisenä savolaisena oikein ketuttaa, että meidän heimomme ei ole koskaan päässyt keittotaidossa kiteeläiselle tasolle, sanoo Visa Haikarainen.

Haikaraisen tuote tunnetaan ilmeisesti aina ulkomailla asti. EU on tukenut Suomen Pontikkakeskusta mm. palkkauksessa ja laitehankinnoissa. Myös Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen näkee pontikassa mahdollisuuden kirkastaa kaupunkikuvaa.

Kitee tunnetaan pesäpallosta ja pontikasta. Pontikka näistä kahdesta voisi olla se vientituote.

Eeva-Liisa Auvinen

– Kitee tunnetaan pesäpallosta ja pontikasta. Pontikka voisi olla näistä kahdesta se vientituote. Ei se olisi mahdoton ajatusponnistella pontikan viennin eteen yhdessä valmistajan kanssa, sanoo Auvinen.

Neljästi kirkastettua

Pontikan raaka-aineena on yleensä viljasta valmistettu mallas, mutta myös peruna, marja ja hätätapauksessa jäkäläkin kelpaavat. Sitten vain sekaan vesi, hiiva ja sokeri, ja näin syntynyt mäski käymään.

Pontikasta kehitetään vientituotetta. Kohdemaina ovat Venäjä, Baltian maat ja Intia, kertoo pontikanmyyjä Visa Haikarainen.
Pontikasta kehitetään vientituotetta. Kohdemaina ovat Venäjä, Baltian maat ja Intia, kertoo pontikanmyyjä Visa Haikarainen.Yle

Pontikanmyyjä Visa Haikarainen uskoo rukiiseen, mutta Pontikkakeskuksen tarkempi resepti on salaisuus.

– Kiteellä on ollut hyvin viljaa, ja sitä on käytetty pontikan raaka-aineena. On se luomurukiista valmistettu vähän erilaista kuin jäkälästä värkätty.

Kun mäski on keittoastiassa käynyt, siitä aletaan tehdä tislaamalla alkoholia. Mitä enemmän tislaat, sitä väkevämpää saat. Arvostetuin on kolmesti kirkastettu; sen alkoholipitoisuus voi nousta legendaarisen ”lääkäripirtun” prosentteihin eli 96:een.

Kiteellä kirkastetaan neljästi, mutta prosentit eivät silti kipua ”lääkärin määräämiin” asti.

– Laimennamme lopputuotteemme 45-prosenttiseksi. Suunnittelemme myös miedompien juomien valmistamista ja aiomme värkätä niihin myös muita makuvaihtoehtoja, Visa Haikarainen kertoo.

Pontikan valmistusluvan myöntää Valvira. Se myös valvoo, että juoman valmistus ja myynti sujuvat lain kirjaimen mukaan. Suomen Pontikkakeskus sai toimilupansa vuonna 2009.

– Pontikka on tislattu juoma. EU on antanut mm. pontikan raaka-aineita, maustamista ja värjäystä koskevia säädöksiä, joiden noudattamista valvomme. Suomen Pontikkakeskuksessa asiat ovat kyllä kunnossa, sanoo Valviran ryhmäpäällikkö Eeva Saari.

Keittomiehet kuolleet sukupuuttoon, ilmiantajat elävät

Suomen Pontikkakeskus Oy on tehnyt laillista pontikkaa vuodesta 2010, mutta pontikanmyyjä Haikaraisella ei silti ole helppoa. Mies ei saa kutsua säiliöissä pöhisevää sen oikealla nimellä.

– Voin vain sanoa, että tämä on tislattua tuotetta. Valvira on asettanut meille uhkasakkoja, kun olemme erehtyneet puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Vaikka maaseudun tyhjeneminen, alkoholin saannin helppous ja sen halpuus ovat tappaneet laittomat keittomiehet lähes viimeiseen mieheen, ilmiantajat sen sijaan elävät edelleen.

– Meidät on annettu ilmi mm. tuotemerkin oikean nimen lausumisesta ja pontikkapullon esittelemisestä eri lehdissä ja Ylen verkkosivuilla, Haikarainen harmittelee.

Valviran ryhmäpäällikkö Eeva Saari muistuttaa, että pontikka on väkevä viina ja siihen pätevät väkevän viinan lait.
Valviran ryhmäpäällikkö Eeva Saari muistuttaa, että pontikka on väkevä viina ja siihen pätevät väkevän viinan lait.Yle

Valviran ryhmäpäällikkö Eeva Saari muistuttaa, että pontikka on väkevä viina ja siihen pätevät väkevän viinan lait.

– Pontikan valmistaja ei voi esimerkiksi lehtijutussa sanoa tuotteensa nimeä, mutta toimittaja voi, sanoo Saari.

Sanotaan se pihistelty sana nyt sitten niin kuin se on: Pontikkakeskuksen tuotteen nimi on ”Aito kitteeläinen pontikka”.

Suomen Pontikkakeskus valmisti viime vuonna noin 10 000 pontikkapulloa vuodessa. Parhaillaan Haikarainen neuvottelee viennistä Venäjälle, Baltian maihin ja Intiaan.

– Meidän valttimme ovat luomutuotteet ja puhtaus, ja totta kai aineesta tuleva riemuisa mieli.

”Ehkä keitin, ehkä en”

Kiteellä entisajan keittomiehet ovat arvossaan. Kotiseutumuseoon on rakennettu osasto, jossa voi tutustua pontikankeiton saloihin. Oppaana toimivan sotakamreeri Olavi Lautamäen suosikkikohde on puhkiammuttu pontikkapannu.

Kiteen kotiseutumuseossa on osasto, jossa voi tutustua pontikankeiton saloihin.
Kiteen kotiseutumuseossa on osasto, jossa voi tutustua pontikankeiton saloihin.Yle

– Poliisit takavarikoivat tämän rankkitynnyrin, ampuivat yhdeksänmillisellä pistoolilla sen täyteen reikiä ja jättivät tynnyrin metsään. Isäntä tuli tovin kuluttua paikalle, paikkasi reiät yhdeksän millin pulteilla ja jatkoi keittohommia. Kun poliisit tulivat toistamiseen tehtaalle, sitten tynnyri saikin jo kirvestä, kertoo Lautamäki.

Pontikkamuseossa ravintoloitsija Kari Sutinen herkistyy muistelemaan lapsuuttaan. Sutinen kertoo, miten hän metsätehtaalla polki vinhasti pukille nostettua polkupyörää.

– Mitä kovemmin polki, sitä kiivaammin pyörään kiinnitetty dynamo pyöri ja tuotti valoa keittomiehille. Näistä hommista sain muuten ensimmäisen tilini. Ostin sillä karkkia.

Kysymykseen ” Keititkö itse?” Sutinen vastaa arvoituksellisesti ”Ehkä keitin, ehkä en”.

Keitti tai ei mutta joka tapauksessa Sutinen myy. Ravintolassaan Sutinen tarjoaa paukun ”Aitoa kiitteeläistä pontikkaa” runsaan viiden euron hintaan.

– Ja rahat voi pyytää takaisin, jos maku ei miellytä.

Ei tarvinnut pyytää.

Lisää aiheesta Ajankohtaisessa kakkosessa TV2:ssa tiistaina klo 21.00